Lahja Veijola
Lahja Veijola (28. toukokuuta 1897 Ii – 7. elokuuta 1961) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän sai sotilaskoulutuksensa Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikana ja taisteli Saksan armeijan riveissä itärintamalla. Myöhemmin hän antautui heimoaatteelle ja osallistui heimosotiin Aunuksessa ja Itä-Karjalassa.[1][2]
Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hänen vanhempansa olivat rehtori Kustaa Rietrikki Veijola ja lnez Heikel. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1929 Toini Helena Bergin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veijola kävi seitsemän luokkaa Lahden yhteiskoulua.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veijola liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 12. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, missä hän haavoittui pahasti partiokahakassa venäläisten kanssa 24. heinäkuuta 1916. Haavoista parannuttuaan hänet siirrettiin sairaalahoidosta pataljoonan täydennysjoukkoon, mistä hänet komennettiin etappitehtäviin Sassnitziin ja Berliiniin. Hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 3. joulukuuta 1917. Pataljoona palattua takaisin Suomeen helmikuussa vuonna 1918. Veijolan epäonneksi hän sairastui juuri ennen kotiuttamista ja hän joutui jäämään sairaalahoitoon, kun pataljoona lastattiin laivoihin ja kuljetettiin pääosin Vaasaa käytettäväksi Suomen sisällissodassa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veijola palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen kesällä vuonna 1918 ja hän astui Suomen armeijan palvelukseen 30. kesäkuuta 1918 vänrikiksi ylennettynä ja hänet sijoitettiin Suomen tykistökouluun. Tykistökoulusta hän siirtyi 5. lokakuuta 1918 Vuoristotykistöpatteristoon. Armeijasta hän erosi 28. helmikuuta 1919 vai voidakseen osallistua Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan. Hän toimi retkikunnalla 4. huhtikuuta 1919 alkaen komppanianpäällikkönä 1. rykmentin II pataljoonan 1. komppaniassa. Myöhemmin hän sai johdettavakseen koko pataljoonan. Retkikunnalla hän otti osaa taisteluihin Suurella Mäellä, Mäkriällä, Aunuksenkaupungissa, Tuuloksen rintamalla ja Tenhunselässä. Seuraavaksi hän osallistui Itä-Karjalan sotaan Repolan pataljoonan 1. komppanian päällikkönä 8. joulukuuta 1921 – 15. tammikuuta 1922 välisenä aikana ja osallistui tuona aikana taisteluihin Kuutamalahdella ja Porajärvellä, missä hän haavoittui jouluaattona 1921. Hän toimi myöhemmin vuosina 1922–1923 Lapualla Itä-Karjalan pakolaisille järjestetyn koulun johtajana.[1][2]
Hän toimi aktiivisesti myös suojeluskuntatoiminnassa ja hän olikin perustamassa suojeluskuntatykistöä Lahdessa vuonna 1920 ja toimi suojeluskuntapatterin päällikkönä ja suojeluskuntain tykistökurssien johtajana Perkjärvellä samaisena vuonna. litin suojeluskunnan paikallispäällikkönä hän toimi 1. syyskuuta 1920 – 30. lokakuuta 1921 ja Lapin rajavartiostossa 1. huhtikuuta – 3. elokuuta 1922 väliset ajat. Hänet määrättiin 1. marraskuuta 1927 päälliköksi Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin IX alueelle, josta hänet siirrettiin 1. joulukuuta 1927 samaiseen tehtävään Sortavalan suojeluskuntapiirin VIII:lle alueelle ja edelleen 1. helmikuuta 1931 alkaen niin ikään paikallispäälliköksi Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin XIII:lle alueelle. Suojeluskunnista hän erosi 18. syyskuuta 1931, jonka jälkeen hän työskenteli liikemiehenä. Hän osallistui keväällä vuonna 1932 Mäntsälän kapinaan, missä hän johti Mäntsälän Kärkijoukkoa avustajanaan hänellä oli Esra Terä ja adjutanttinaan Julius Jaamala.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veijola osallistui talvisotaan kuormastopäällikkönä IV Armeijakunnan esikunnassa ja myöhemmin Patterinpäällikkönä Kenttätykistörykmentti 4:n 1 patteristossa.[2]
Välirauhan aikana hän palveli 4. Prikaatin patteriston huoltopäällikkönä ja jatkosodan puhjettua hän jatkoi aluksi samassa tehtävässä kunnes vuonna 1942 hänet siirrettiin patterinpäälliköksi Tykistönkoulutuskeskus 3:een, missä hänet siirrettiin myöhemmin koulutuskeskuksen aseupseeriksi. Seuraavaksi hänet siirrettiin Rovaniemelle, missä hän toimi huoltoyhteysupseerina Yhteysesikunta Roi:ssa vuoteen 1943 saakka, jolloin hänet siirrettiin patterinpäälliköksi ja talousupseeriksi Tykistönkoulutuskeskus 3:een, missä hän sitten palvelikin sodan loppuun saakka. Sotien jälkeen hän työskenteli opettajana Haminan yhteiskoulussa ja liikemiehenä. Hänet on haudattu Lahden Vanhalle hautausmaalle.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.