Laatikkoleija

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Laatikkoleijan rakenne

Laatikkoleija on eräs leijamalli, jonka kantavuus ja nousukyky ovat parempia kuin normaalileijan.

Laatikkoleija muodostuu neljästä laatikon muotoon asetetusta rimasta; rakenne pysyy ryhdissään kahden sisäpuolelle asennetun kahdesta tietyn mallisesta rimasta tehdyn tukirakenteen avulla.

Kummastakin päästä ulottuu noin kolmannesmatkaan tuulenpitävästä ohuesta kankaasta tehty verhoilu, joka muodostaa rungon ympärille kaksi päädyistään avointa laatikkoa. Tästä tulee leijan nimikin. Verhoilu pysyy ryhdissään siten, että rimojen ympärille on rakennusvaiheessa ommeltu niitä ympäröivä kangastuppi.

Keskelle jää vastaavan kokoinen avoin tila; jotkut rakentajat liittävät tukirakenteeseen parinkymmenen sentin yläpuoliset pidennykset, joiden varaan asennetaan erilliset kapeat tukisiivet, jotka parantavat leijan ohjattavuutta ja nousukykyä. Joissakin malleissa on myös alakulmissa vastaavat joskin kapeammat siivet - näin eritoten silloin, jos leijan on tarkoitus nostaa ilmaan siihen liitettyjä mittauskojeita. Kojeet asennetaan tavallisimmin alempaan aukkoon tai sitten tukirakenteiden välille pingotettujen ohuiden vaijerien varaan keskelle leijaa.

Leijan alapuolisiin kulmiin kiinnitetään neljä silmukkaruuvia, joista vedetään noin puoli metriä pitkät erilliset metallilangat yhdeksi pisteeksi, joka on säädettävä niin että se on tarkasti leijan alapinnan keskipisteen kohdalla. Tähän pisteeseen kiinnitetään ohjauslanka; useimmiten suositaan ohutta teräsvaijeria, koska laatikkoleijan veto varsinkin kovalla tuulella on hyvin voimakas. Laatikkoleija ei myöskään tarvitse erillistä pyrstöä.

Laatikkoleija nousee hyvin jyrkästi, noin 80 asteen kulmassa. Sen kantokyky on suuri verrattuna konventionaaliseen leijaan.

Laatikkoleijaa on käytetty runsaasti ilmatieteellisten mittausten apuvälineenä; mm. Benjamin Franklin teki huomattavan osan ukkosta koskevista tutkimuksistaan juuri laatikkoleijan avulla.

Varsinaista keksijää on mahdoton nimetä; Kiinassa ja Japanissa leijoja on kuitenkin lennätetty jo parintuhannen vuoden ajan. Kirjallisuudessa esiintyy runsaasti väitteitä, että suurimmat näistä leijoista olisivat pystyneet jopa nostamaan ihmisen; varmaa todistetta tästä ei kuitenkaan ole olemassa, vaikka teoriassa se on mahdollista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kolumbus - tietokirja nuorille
  • Ilmari Jäämaa: Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja

Laatikkoleija populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]