La Haguen polttoaineen jälleenkäsittelylaitos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
La Hague

La Hague on ydinvoimaloiden käytetyn polttoaineen jälleenkäsittelylaitos, joka sijaitsee Normandiassa Ranskassa. Laitosalue on kolme kilometriä pitkä ja kilometrin leveä, ja se työllistää tuhansia ihmisiä.[1] La Hague aloitti toimintansa vuonna 1966, ja se pystyy käsittelemään 1 700 tonnia polttoainetta vuodessa.[2] Laitoksen omistaa Orano.[3] Edellinen omistaja oli Areva ja sitä ennen Cogema.[4]

La Haguen toiminta perustuu Purex-prosessiin. Käytetty polttoaine leikataan palasiksi ja liuotetaan typpihappoon. Liuoksesta erotetaan kemiallisesti uraani, plutonium ja fissiotuotteet. Uraani ja plutonium voidaan käyttää uudelleen ydinvoimalan polttoaineena. Korkea-aktiiviset fissiotuotteet valetaan lasin sisään odottamaan loppusijoitusta.[5]

Ranskalaisen ydinpolttoaineen lisäksi La Haguessa on käsitelty myös Saksasta, Belgiasta, Hollannista, Sveitsistä ja Japanista tulevaa polttoainetta. Käsittelyn jälkeen radioaktiivinen jäte palautetaan lähtömaahan. Ympäristöjärjestöt ovat yrittäneet estää La Haguen ydinjätekuljetuksia etenkin Saksassa.[1]

La Hague on onnistunut vähentämään radioaktiivisia päästöjä ympäristöön. 1980-luvulla päästöt aiheuttivat lähialueen asukkaille noin 0,07 millisievertin säteilyannoksen vuodessa. 30 vuotta myöhemmin annos oli laskenut alle 0,02 millisievertiin vuodessa.[3] La Haguen johtajan mukaan saman verran säteilyä saa lentomatkalla Pariisista New Yorkiin.[1] Laitoksen päästöt ovat hyvin pieniä verrattuna luonnon taustasäteilyyn, joka aiheuttaa ranskalaisille keskimäärin 2,9 millisievertin säteilyannoksen vuodessa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c La Haguen ydinjätteen käsittelylaitos kamppailee kaikilla rintamilla Helsingin Sanomat. 6.8.2001. Viitattu 15.1.2022.
  2. Spent Fuel Reprocessing Options (Sivu 86) 2008. International Atomic Energy Agency. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
  3. a b c France’s seventh national report on compliance with the Joint Convention (Sivu 172) 2020. Autorité de Sûreté Nucléaire. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
  4. Background, Status and Issues Related to the Regulation of Advanced Spent Nuclear Fuel Recycle Facilities (Sivu 21) 9.9.2007. United States Nuclear Regulatory Commission. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)
  5. Background, Status and Issues Related to the Regulation of Advanced Spent Nuclear Fuel Recycle Facilities (Sivut 29–33) 9.9.2007. United States Nuclear Regulatory Commission. Viitattu 15.1.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]