Enkelten lahti
| Enkelten lahti | |
|---|---|
| La Baie des anges | |
 |
|
| Ohjaaja | Jacques Demy |
| Käsikirjoittaja | Jacques Demy |
| Säveltäjä | Michel Legrand |
| Kuvaaja | Jean Rabier |
| Leikkaaja | Anne-Marie Cotret |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Sud Pacifique Films |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 1963 |
| Kesto | 89 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Enkelten lahti (La Baie des anges) on Jacques Demyn käsikirjoittama ja ohjaama ranskalainen draamaelokuva vuodelta 1963. Demyn uran toinen pitkä elokuva sijoittuu Ranskan Rivieran uhkapelikasinoiden maailmaan, ja sen pääosissa näyttelevät Jeanne Moreau, Claude Mann, Paul Guers, Henri Nassiet ja Nicole Chollet. Mustavalkoisen elokuvan musiikkina toistuu Michel Legrandin vahva pianoteema.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuori pankkivirkailijamies Jean (Claude Mann) lähtee ystävänsä Caronin (Paul Guers) houkuttelemana ensi kertaa elämässään rulettikasinolle ja joutuu heti uhkapelien koukkuun. Elokuva seuraa aluksi Jeanin peliriippuvuuden kehittymistä Rivieran eri kasinoissa, mutta vähitellen tarinaan tulee mukaan erään teollisuusjohtajan rouva Jacqueline (valkohiuksinen Moreau Pierre Cardinin vaatteissa), toinen peliriippuvainen, johon Jean törmää vaeltaessaan pelipaikasta toiseen.[1]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylistetyn esikoiselokuvansa Lolan jälkeen Demyltä kesti kaksi vuotta päästä toisen elokuvan tekoon. Tuolla välin hän laskujensa mukaan torjui 18 eri tuottajien tekemää ehdotusta ja tuottajat puolestaan kaikki Demyn ideat. Enkelten lahti -tuotanto lähti käyntiin paljolti siksi, että naispääosaan onnistuttiin saamaan Louis Mallen ja François Truffaut’n elokuvista tunnetuksi tullut Jeanne Moreau.[2]
Elokuva kuvattiin aidoilla tapahtumapaikoilla Cannesissa, Monte Carlossa, Juan-les-Pinsissä ja Nizzassa,[1] jonka edustan lahdesta elokuva on saanut nimensä.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hannu Salmen mielestä tarinassa ei tapahdu paljon, mutta sen tunnelmat vievät katsojan mukanaan. Hän kehuu etenkin pelisalien äänimaailman kiinnostavaa tallennusta.[1] Helsingin Sanomien Mikael Fräntin mukaan Enkelten lahti on kauniisti kuvattu ja näytelty, mutta tietoisen viileäksi viritetty tutkielma itsetuhosta ja pelihimosta. ”Aivan kuin Demy olisi luottanut sattumaan ja vaistoon. Siksi jokainen tilanne syntyy kuin itsestään, elää aikansa ja vaihtuu toiseen.”[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Salmi, Hannu: Enkelten lahti (1963) Hannu Salmen elokuvablogi. 4.1.2016. Viitattu 27.2.2024.
- ↑ Holappa, Pentti: Pariisilaisia leikkeitä. Helsingin Sanomat, 6.11.1962, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Fränti, Mikael: Uhkapeliä Enkelten lahdella. Helsingin Sanomat, 1.3.1989, s. 73. Näköislehti (maksullinen).