Rajaorbitaalit
Rajaorbitaaleiksi kutsutaan molekyylin energiatilaltaan korkeimmalla sijaitsevaa miehitettyä molekyyliorbitaalia ja energiatasoltaan alimmalla sijaitsevaa miehittämätöntä molekyyliorbitaalia. Niistä käytetään usein akronyymejä HOMO (highest occupied molecular orbital) ja LUMO (lowest unoccupied molecular orbital). Rajaorbitaalien HOMO:n ja LUMO:n välisillä vuorovaikutuksilla voidaan selittää kemiallisten reaktioiden tapahtumista.[1][2][3][4]
Rajaorbitaalit ja kemialliset reaktiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rajaorbitaaliteoria on tärkeä osa erityisesti kemiallisten reaktioiden tapahtumista selitettäessä. Elektronitiheys on suurin HOMO:ssa ja sidoksen muodostumista kuvataan elektronien siirtymisenä HOMO:lta LUMO:lle ja reaktion tapahtuminen edellyttää, että näiden orbitaalien peitto on riittävä. Rajaorbitaaliteorian mukaan elektrofiilisin kohta molekyylissä on se, johon LUMO on sijoittunut ja vastaavasti nukleofiilisin kohta on se, johon HOMO on sijoittunut.[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pericyclic reaction IUPAC GoldBook. Viitattu 07.04.2012. (englanniksi)
- ↑ Leila Kotama ja Antti Kivinen: Suomalaisten Kemistien Seuran sanastotoimikunnan julkaisuja nro 5: Fysikaalisen orgaanisen kemian sanasto, s. 54. Suomen Kemian Seura, 1983. ISBN 951-9223-20-7. (englanniksi)
- ↑ a b Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren, Peter Wothers: Organic Chemistry, s. 118. Oxford University Press, 2008. ISBN 978-0-19-850346-0. (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Engel & Philip Reid: Physical Chemistry. Pearson International, 2006. ISBN 978-0-321-64305-6. (englanniksi)