LÉ Eithne
| LÉ Eithne | |
|---|---|
 LÉ Eithne |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Verolme Corkin telakka, Rushbrook, Irlanti |
| Kölinlasku | 15. joulukuuta 1982 |
| Laskettu vesille | 19. joulukuuta 1983 |
| Palveluskäyttöön | 7. joulukuuta 1984 |
| Poistui palveluskäytöstä | palveluksessa |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 760 t (kuiva) 1 910 t (kuormattu) |
| Pituus | 80,8 m |
| Leveys | 12 m |
| Syväys | 4,3 m |
| Koneteho | 2 Ruston Paxman 12 RKC -dieselmoottoria 6800 hv (5,07 MW) |
| Nopeus | 20+ solmua |
| Miehistöä | 9 upseeria ja 77 miehistönjäsentä |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 Boforsin 57mm L/70 Mk1 tykki 2 20 mm Rheinmetall Rh202 -ilmatorjuntatykkiä 1 7,62 mm konekivääri 2 Wallopin 57 mm valoraketinheitintä |
LÉ Eithne (viirinumero P31) on Irlannin laivaston Eithne-luokan vartiolaiva. Se on nimetty irlantilaisen taruston traagisen sankarittaren ja Formorian yksisilmäisen kuninkaan Balorin tyttären prinsessa Eithnen mukaan. Alus on Irlannin laivaston lippulaiva.
Aluksen tulenjohtojärjestelmänä on Signalin valmistama LIOD. Ilma- ja merivalvontatutkana on Signalin E/F-alueella toimiva DA 05 Mk4, jonka kantama on 137 kilometriä kahden neliömetrin tutkapinnalla mitattuna. Merenkulun apuna on kaksi Racalin valmistamaa Decca-merenkulkututkaa. Kaikuluotain on runkoon sijoitettu 10 kilohetrzin Plesseyn PMS 26.[1]
Alus valmistui alun perin kalastuksen valvontaan pitkän partioajan mahdollistavana aluksena (jopa 19 vuorokautta). Luokan aluksia piti valmistua suunnitelmien mukaan neljä, mutta budjettileikkausten jälkeen ainoastaan LÉ Eithne valmistui. Aluksen vastaanotti 7. joulukuuta 1984 puolustusministeri Patrick Cooney, ja sen kastoi rouva Cooney. Se oli myös viimeinen Verlomen telakalta valmistunut alus, kun telakka lopetti 1984 alusten valmistuksen ja muuttui huoltotelakaksi.[2]
Alus kykenee kuljettamaan kannellaan Aerospatiale SA 365F Dauphin -helikopteria, ja se on laivaston ainoa lentokannella varustettu alus. Helikopteri laskeutui alukselle ensimmäisen kerran heinäkuussa 1986.[3] Alukselle ei kuitenkaan ole sijoitettu pysyvästi helikopteria, koska ilmasta tapahtuva merivalvonta on siirretty hankituille CASA CN235-100MP Persuader merivalvontakoneille ja Dauphinet poistettu palveluksesta.
Alus osallistui New Yorkissa Vapaudenpatsaan kaksisataavuotisjuhlallisuuksiin kesäkuussa 1986, jolloin siitä tuli ensimmäinen Atlantin ylittänyt Irlannin laivaston alus. Alus vieraili 27.–30. kesäkuuta Hamiltonissa, josta se jatkoi matkaansa New Yorkiin. Se osallistui viiden vuorokauden ajan juhlallisuuksiin ennen lähtöään 8. heinäkuuta Newportiin, josta se jatkoi matkaansa Bostoniin 11. heinäkuuta. Alus lähti paluumatkalle 17. heinäkuuta.[4]
Elokuussa 1990 alus teki kymmenen viikon partiomatkan Grand Banksiin Newfoundlandin rannikolle ja seuraavana vuonna se vieraili Lontoossa, jossa se kiinnittyi HMS Belfastin rinnalle Towerin sillan alle.[5]
Huhtikuusta kesäkuuhun 2006 alus vieraili Buenos Airesissa Argentiinassa, jolloin siitä tuli ensimmäinen eteläisellä pallonpuoliskolla vieraillut irlantilainen sotalaiva. Se osallistui vierailunsa aikana irlantilaissyntyisen amiraali William Brownin kuoleman 150-vuotisjuhlallisuuksiin.
Alus on tarkoitus korvata New-Generation Patrol Vessel (NPV) -aluksella vuonna 2013.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
- MacGinty, Tom: The Irish Navy – A Story of Courage and Tenacity (Golden Jubilee Irish Naval Service). Kerry, Irlanti: The Kerryman Ltd, 1995. ISBN 0-946277-22-2. (englanniksi)
- McIvor, Aidan: A History of the Irish Naval Service. Dublin, Irlanti: Irish Academic Press, 2006. ISBN 0-7165-3418-5. (englanniksi)