Kyyppiväri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kyyppivärit (saks. Küpen: amme) ovat väriaineita, jotka ovat saaneet nimensä käyttötavan mukaan. Kyyppivärjäys on prosessi, joka viittaa siihen, että värjäys tapahtuu ämpärissä tai vadissa; kuupassa. Lähes mitä hyvänsä väriainetta, mukaan lukien kuitureaktiovärit, suorat värit ja happovärit, voidaan käyttää kyyppivärjäyksessä. Puuvillavilla ja muut kuidut soveltuvat värjättäväksi kyyppiväriaineilla. Alkuperäinen kyyppiväri indigo saatiin alun perin kasveista, mutta tuotetaan nykyisin synteettisesti.[1][2]

Värjäykseen soveltuvat materiaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikkakin lähes kaikki värjäys voidaan tehdä upottamalla värjättävä materiaali väriainetta sisältävään astiaan, termiä kyyppiväri käytetään kuvaamaan sellaisten värien kemiallista luokittelua, jotka kiinnitetään selluloosakuituun (kuten puuvillaan) käyttäen hapetus-pelkistysreaktiota. Lipeän käytön ja väriainekylvyn erittäin korkean pH:n takia villaa ei voi värjätä kyyppiväriaineilla. Villa liukenee lipeän liuoksiin. Villaa voidaan värjätä huoneenlämmössä indigolla ja muilla alhaisen substantiivisuuden kyyppiväreillä käyttäen soodaa alkalilähteenä. Joitain punaisen, violetin ja oranssin kyyppivärejä voidaan käyttää myös tällä tavoin.[3]

Värjäysprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyyppivärit vaativat tyypillisesti pelkistimen liuetakseen. Yleisin pelkistimenä käytetty aine on natriumditioniitti (Na2S2O4), joka muuntaa väriaineen sen vesiliukoiseen leukomuotoon. Kun väri on kiinnitetty kankaaseen, leukoväri hapettuu liukenemattomaan tilaan, jossa se on voimakkaan värinen. Kemialliset reaktiot, kuten hapettuminen, pelkistyminen ja pH:n hallinta ovat usein tarpeen. Liuotusprosessi vaatii tarkkaa lipeän ja natriumditioniitin annostelua pelkistymisen aikaansaamiseksi. Väriaine liukenee vain sen pelkistyneessä (hapettomassa) muodossa. Värjättävä kuitu upotetaan toistuvasti hapettomaan kyyppiin, jonka jälkeen altistetaan ilmakehän hapen vaikutukselle. Tämän seurauksena vesiliukoinen muoto muuttaa väriä hapen muuttaessa sen veteen liukenemattomaan muotoon.[2] Näistä syistä kyyppivärit eivät sovellu niin hyvin epäammattimaiseen käyttöön kuin kuitureaktiovärit.[4]

Esimerkkinä tästä väriaineluokasta on indigo: se muuttuu värikylvystä nostettaessa keltaisesta, vihreäksi ja sitten siniseksi ilman vaikutuksesta.[2]

Kaikkeen kyyppivärjäykseen ei käytetä kyyppivärejä.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyyppiväreillä on hyvä värinkesto, joka on harvinaista muille väriainetyypeille. Toisaalta, kyyppiväreillä on yleensä huono hankauskesto, jota voidaan kuitenkin parantaa kankalle tehtävillä erikoiskäsittelyillä. Indigo on herkkä värin siirymiselle hankautumalla, ellei väriä ole kiinnitetty huolellisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa heikomman värikylvyn käyttämistä ja kastamista useampaan kertaan mieluummin kuin kertaalleen vahvaan kylpyyn kastamista.[4][5]

Kyyppivärien foto-oksidaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkodye on kyyppiväri, joka käyttää hapen sijasta valoa värin palauttamiseen. Nämä kyyppiväriaineiden kanssa kemiallisesti samankaltaiset värit kehitetään lopulliseen sävyynsä värikylpyyn upottamisen ja ilman kanssa reagoimisen sijaan valolla.[6]

Kemialliset rakenteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet kyyppivärit ovat indigosinisen johdannaisia. Esimerkiksi kyyppisiniset 2 ja 3 on halogenoitu ja metyloitu muunnelma, kuten myös useat violetit. Monet muut kyyppivärit ovat antrakinonien muunnelmia.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Booth, Gerald: Dyes, General Survey. Wiley-VCH, 2000. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c Kyyppivärit 2008. Coloria.net. Viitattu 26.2.2017.
  3. Epp, Dianne N.: The Chemistry of Vat Dyes. Middletown, Ohio: Terrific Science Press, 1999.
  4. a b Burch, Paula E.: About Vat Dyes 2016. Paula Burch's All About Hand Dyeing. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  5. What Is Vat Dyes 2012. Textile Fashion Study: Textile Engineering & Fashion Design Blog. Arkistoitu 27.2.2017. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  6. Solar-powered printing inks. Inkodye. Arkistoitu 27.2.2017. Viitattu 26.2.2017. (englanniksi)
  7. Bien, Hans-Samuel; Stawitz, Josef; Wunderlich, Klaus: Anthraquinone Dyes and Intermediates. Wiley-VCH, 2005. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]