Kypsymättömät
| Kypsymättömät | |
|---|---|
| Last Summer | |
 |
|
| Ohjaaja | Frank Perry |
| Käsikirjoittaja | Eleanor Perry |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | John Simon |
| Kuvaaja | Gerald Hirschfeld |
| Leikkaaja | Marion Kraft |
| Lavastaja | Peter Donahos |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | |
| Levittäjä | Allied Artists |
| Ensi-ilta | 1969, Suomessa 1973 |
| Kesto | 97 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Kypsymättömät (Last Summer) on Frank Perryn ohjaama ja hänen silloisen vaimonsa Eleanor Perryn käsikirjoittama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1969. Teini-ikäisistä nuorista kertovan elokuvan pääosia näyttelevät Barbara Hershey, Richard Thomas, Bruce Davison, Cathy Burns ja Ernesto Gonzalez.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teini-ikäinen Sandy (Hershey) viettää kesäänsä vanhempiensa kanssa Long Islandin etelärannikon Fire Islandilla, hoitaa haavoittunutta lokkia ja tutustuu mökkinaapureihinsa, samanikäisiin Peteriin ja Daniin eroottisen vihjailevasti. Kuvaan astuu myös toinen tyttö, pidättyväisempi Rhoda (Burns), joka joutuu raiskatuksi.[1]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva herätti monissa maissa kohua seksuaalisella kuvastollaan, muun muassa raiskauskohtauksella. Kypsymättömät tuli Suomessa teattereihin kesällä 1973. Helsingin Sanomien Paula Talaskivi kirjoitti uutuuselokuvan tarjoavan ilkikurisen osuvaa ajankuvaa eurooppalaisittain usein hämmästyttävän lapsekkaista amerikkalaisista nuorista, mutta myös liian pitkiksi venytettyjä rantaleikkikohtauksia ja kannabiskokeiluja. Hän näki elokuvassa samoja piirteitä kuin Robert Mulliganin elokuvassa Kesä ’42 (1971)[1].
Rhodaa näyttelevä Catherine Burns (1945–2019) sai sivuosastaan muun muassa Oscar-ehdokkuuden[2], mutta on kertonut inhonneensa elokuvaa. Hän näytteli tämän lisäksi vain kahdessa muussa elokuvassa, Natalie (1969) ja Kesä jona vartuin (Red Sky at Morning, 1971). Hän toimi myöhemmin kirjailijana, mutta näytteli muun muassa Minneapolisissa ja televisiossa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Talaskivi, Paula: Viikon elokuvia: Sankareita ja sortuneita. Helsingin Sanomat, 22.6.1973, s. 46. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Hakutulos 'Cathy Burns' awardsdatabase.oscars.org. Viitattu 3.3.2024.
- ↑ Berg, Mary Ellen: In Search of . . . Catherine Burns. The Los Angeles Times, 26.11.1989. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.3.2024. (englanniksi)