Kynsiveden työväentalo Valopirtti
| Valopirtti | |
|---|---|
| Kynsiveden työväentalo | |
| Osoite | Havusalmentie 462, 41540 Ristimäki |
| Sijainti | Hankasalmi |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi |
1914 (ensimmäinen talo) 1949 (nykyinen talo) |
| Tuhoutui | 1940 (ensimmäinen talo) |
| Rakennuttaja | Kynsiveden työväenyhdistys |
| Omistaja | Kynsiveden työväenyhdistys |
| Runkorakenne |
hirsi (ensimmäinen talo) lauta (nykyinen talo) |
| Kerrosluku | 1 |
 |
|
Kynsiveden työväentalo Valopirtti on Hankasalmella Kynsiveden kylässä sijaitseva työväentalo, joka on rakennushistoriallisesti arvokas. Työväentalon omistaa Kynsiveden työväenyhdistys, ja se edustaa työväentalorakentamiselle ominaista rakennustyyppiä.[1]
Alkuperäinen talo paloi vuonna 1940, ja nykyinen talo valmistui 1940-luvun lopulla. Talo on peruskorjattu 1995 ja 2004, ja sitä vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kynsiveden työväenyhdistys perustettiin vuonna 1907. Yhdistys sai kalliotontin Tervalaiselta, ja sinne rakennettiin talkoilla Lankamaalta ostetuista haavoista talo. Se valmistui vuonna 1914, mutta tuhoutui tulipalossa heinäkuussa 1940. Työväentalo rakennettiin uudelleen pääosin talkoilla noin puolen hehtaarin tontille. Tontin lahjoitti Niinilahden isäntä Ville Hintikka yhteiseksi työväenyhdistykselle ja SNS-seuralle. Uusi talo valmistui vuonna 1949, ja sen nimeksi annettiin Valopirtti. Talo on tunnettu myös Moskovana.[1][2]
Sota-aikaan yhdistyksen toiminta katkesi joksikin aikaa. Sotien jälkeen yhdistys liittyi SKDL:n organisaatioon.[2]
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakennus on satulakattoinen, pystyvuorattu ja maalattu punamaalilla.[1] Alkuperäinen kate on ollut päre, vuodesta 1965 lähtien pelti. Sisäkatto on pahvitettu vuonna 1967 ja sisäseinien ala-osaan on laitettu kovalevy ja yläosaan haltex-levy vuosina 1967–1968. Talossa oli 1980-luvulla uuni ja öljykaminalämmitys. Talossa on juhlasali näyttämöineen, ravintola, keittiö, eteinen ja huoneen ja keittiön asunto sekä lisäksi vaatenarikka ja naistenhuone. Piharakennuksessa oli alun perin käymälät ja halkovaja. 1990-luvun lopulla taloon saatiin sisävessat.[2][3] Vuonna 1995 salin lattia purettiin ja rakennettiin kokonaan uusiksi.[2]
Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talolla järjestettiin alkuaikoina kokouksia ja iltamia. 1970-80-luvuilla talon salissa oli lentopalloverkko ja ravintolassa korona- ja pingispöydät. Peli-iltoja järjestettiin talviaikaan säännöllisesti. Vuonna 1988 Valopirtissä kuvattiin TV 1:lle Elämän Kehä -nimistä ohjelmaa. 1980-luvulla tanssien tuotto alkoi hiipua, mutta niitä järjestettiin vielä 1990-luvulla muutamat vuodessa. Lisäksi oli muun muassa syntymäpäivä- ja hääjuhlia, hirvipeijaisia, pikkujouluja, vappujuhlia ym.[2]
Nykyisin (2022) talo on sekä omassa käytössä että vuokrattuna. Talossa järjestetään kokouksia, nuorisotoimintaa, tansseja.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Andersson, Päivi: Työväentalot Keski-Suomessa, inventointi. Museoviraston raportti . julkaisematon, 1979. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d e Pellinen, Pirjo: Kynsiveden työväenyhdistyksen 90-vuotishistoriikki. Julkaisematon, Kansan Arkistossa, 1997.
- ↑ a b Båsk-Ekholm, Katia & Häyry, Kaj: Suomen työväentaloja koskeva selvitys. Helsinki: Opetusministeriö, 1982.