Kymin työväentalo
| Kymin työväentalo (Karhulan työväentalo) | |
|---|---|
| Osoite | Karhula |
| Sijainti | Kotka |
| Valmistumisvuosi | 1909 |
| Tuhoutui | 1955 |
| Suunnittelija | August Rikka |
| Rakennuttaja | Kymin työväenyhdistys |
| Omistaja | Karhulan Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys |
| Runkorakenne | hirsi |
| Kerrosluku | 2 |
 |
|
Kymin työväentalo, myöhemmin Karhulan työväentalo, sijaitsi nykyisessä Kotkan kaupungissa Karhulassa. [1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kymin Työväenyhdistys perustettiin vuonna 1895. Jo sitä ennen oli perustettu Kansantaloudellinen yhdistys, jonka jäsenet siirtyivät sitten Työväenyhdistykseen jäseniksi. Aluksi yhdistys noudatti wrightiläistä linjaa. Kymin työväenyhdistyksen naisosasto perustettiin vuonna 1902.[1] Forssan puoluekokous vuonna 1903 merkitsi irtautumista wrightiläisyydestä. Kymin työväenyhdistyksen yhteyteen perustettiin ammattiosastoja. Vuonna 1904 syntyi sairaus-hautaus-apurengas Turva. Samana vuonna annettiin julkilausuma yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta ja perustettiin äänioikeusrahasto. Perustettiin myös näytelmäseura, jonka nimeksi tuli vuonna 1909 Kymin Työväen Näyttämö. Kymin Työväen Näyttämön toiminnassa oli mukana Hugo Salmela, joka oli yksi punaisten johtajista sisällissodassa. Kymin Työväen Näyttämön toiminta loppui vuonna 1923. Vappujuhlia vietettiin ensi kerran 1.toukokuuta 1905 Sammon kalliolla.[1]
Vuonna 1902 Kymin työväenyhdistys alkoi koota rakennusrahastoa työväentalon rakentamista varten. Vuonna 1906 asetettiin rakennustoimikunta. Rakennustyöhön ryhdyttiin vuonna 1908. Sotakamreeri (nimismies) Salmenilta vuokrattiin tontti. Talo rakennettiin talkoilla August Rikan piirustusten mukaan. Talkooajoja varten työväenyhdistys osti hevosen. Rahaa kerättiin arpajaisilla. Talon nurkkakivi laskettiin helmikuussa 1908 ja talon vihkiäisiä vietettiin maaliskuussa 1909.[2].[1]
Vuonna 1916 työväenyhdistys osti tontin omaksi. Lisäksi ostettiin maa-alue yhdistyksen ala-osastona toimineen Kymin Veikkojen urheilukentäksi.[2]
Sisällissodan aikana suoritetuissa joukkoteloituksissa 5.5. ja 12.5. sai surmansa 36 Kymin työväenyhdistyksen jäsentä, joukossa myös yhdistyksen puheenjohtaja. Työväentalo oli takavarikossa. Sisällissodan aikana kunta piti talossa lastenkotia. Toiminta pääsi käynnistymään marraskuussa 1918. Talo luovutettiin takaisin yhdistykselle kesällä 1919.[1][2]
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talo oli huonossa kunnossa, ja sitä korjattiin vuonna 1922 ja laajennettiin vuonna 1927. Talon pihan puoleiselle sivulla rakennettiin ravintolahuone ja kuisti ja ravintolan päälle 200-paikkainen juhlasali. Vanhaan juhlasaliin rakennettiin 123-paikkainen parveke. Taloon asennettiin höyryllä toimiva keskuslämmitys. Työväentalo oli laajennuksen jälkeen maaseudun taloista suurin.[2][1] Talvisodan aikana työväentalo oli puolustusvoimien käytössä. Sodan jälkeen se oli kunnostuksen tarpeessa. Vuosina 1949-1951 taloa remontoitiin. Vuonna 1951 Karhulan kauppalan syntymisen jälkeen yhdistyksen nimi muutettiin Karhulan Sosialidemokraattiseksi Työväenyhdistykseksi ja taloa alettiin kutsua Karhulan työväentaloksi.[1]
Vuonna 1952 tehtiin jälleen ylirakennusmestari Vilho Rikan piirustusten mukaan muutos- ja laajennustöitä. Suurin muutos oli ravintolan remontoiminen anniskeluravintolaksi. Uuden ravintolan avajaiset olivat 11.2.1953.[2]
Työväentalo paloi 11.2.1955. Tuli oli syttynyt Veikkojen salin ja näyttämön välillä ja levisi ullakkoa pitkin. Tulipalossa tuhoutui rakennuksen lisäksi myös usean eri järjestön arkistot, palkintokokoelmat, kokonaisuudessaan myös Työväen Näyttämön arkisto, kirjasto, puvusto ja tarpeisto ja soittokunnan soittimet sekä nuottivarasto.[2][1]
Työväentalon palon jälkeen työväenyhdistys osti toimitilaksi vuonna 1957 Oy Kymin Kineman, Helilässä toimineen elokuvateatterin kiinteistöineen ja tontteineen.[1]
Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talolla toimivat yhdistyksen ala-osastoina myös Kymin ja Karhulan naisosastot, Sos.dem. Raittiusliiton Kymin osasto, Soittokunta, Kymin (sittemmin Karhulan) Työväennäyttämö ja seitsemän ammattiosastoa.[2]
Talossa pidettiin kokouksia ja järjestettiin tansseja ja puffetti toimi. Siellä esitettiin myös elokuvia, jolloin pianisti neiti Vilhunen tai J. Terho soittivat, koska elokuvissa ei ollut ääntä. Talossa toimi parhaimmillaan yli kaksikymmentä eri järjestöä.[1]
Kymin Veikot oli itsenäistynyt vuonna 1926, ja se omisti talosta kuudesosan. Kymin Veikoilla oli voimistelusali, nyrkkeilysali, pukuhuone ja naistenhuone, suihkuhuone, toimisto, ylä- ja alaeteinen ja porrashuone. Työväen Näyttämö toimi Kymin Veikkojen alaisuudessa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Sievinen, Ulla-Maija: Yhdessä meissä on voimaa. Kotkan Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry 110 vuotta Juhlakirja. Kotka: Kotkan Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry, 2016. ISBN 978-952-93-7908-8.
- ↑ a b c d e f g h Jorma Veijola (toimittanut): Kotkan kadonneet työväentalot sdpkotka.net. Viitattu 28.11.2022.