Kylmyysnapa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kylmyysnapa eli pakkasnapa on pallonpuoliskon, mantereen tai muun maantieteellisen alueen kylmin paikka. Kylmyys määritellään tavallisimmin alimman mitatun lämpötilan mukaan. Monestikaan kylmyysnapa ei ole sama kuin muulla tavoin määritelty napa, esimerkiksi planeetan akselin päässä oleva napa, luoksepääsemättömyyden napa tai magneettinen napa.

Pohjoisen pallonpuoliskon kylmyysnapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuun keskilämpötilat arktisilla alueilla pinnalla.

Pohjoisen pallonpuoliskon kylmyysnapa on Venäjän Itä-Siperian Sahan eli Jakutian tasavallassa, Oimjakonin ja Verhojanskin seudulla. Keski-Sahassa sijaitsevassa Verhojanskissa on mitattu vuonna 1885 pohjoisen pallonpuoliskon alin lämpötila −67,8 °C, ja Itä-Sahan Oimjakonissakin −67,7 °C. Hieman alempiakin lämpötiloja on näille paikoille ilmoitettu painovirheiden tai pääteltyjen, ei suoraan mitattujen tulosten takia. Melkoisen kylmää on myös keski-Siperian ylängöllä noin pituuspiirin 100 E ja napapiirin tuntumassa [1].

Hyvin kylmää on tammikuussa myös Grönlannin mannerjäätiköllä [2][3]. Myös pohjoiset Arktiset saaret ja Tiibetin ympäristön vuoristot ovat kylmiä[3].

Eteläisen pallonpuoliskon kylmyysnapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelämantereen talvi- ja kesälämpötilakartat,

Etelämantereen kylmimpänä paikkana pidetään lähellä Maan magneettista napaa sijaitsevaa venäläistä Vostok-tutkimusasemaa, jossa mitattiin vuoden 1983 etelän talvella −89,2 °C. Todellinen kylmin piste ei liene Vostokin kohdalla, mutta se on joka tapauksessa jossain Itä-Antarktisen mannerjäätikön huipulla[4]. Keskimäärin kylmempänä kuin Vostokia pidetään nykyään Antarktiksen korkeinta jään kohtaa, jääkupolia Dome A. Siellä lämpötila laskee alle -90 °C.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]