Kutta–Žukovski-teoreema

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kutta–Žukovski-teoreema on nostovoiman synnyn mallintamisen perusta. Teoreeman kehittivät 1900-luvun alussa toisistaan tietämättä saksalainen Martin Wilhelm Kutta ja venäläinen Nikolai Žukovski. Heidän kehittämänsä teoria kuvasi ilman läpi kulkevan sylinterin nostovoiman synnyn. Sirkulaatio on teorian avainmuuttujia. Teorialla voidaan laskea siipiprofiilien tuottama nostovoima.[1]

Sirkulaatio määrittää nostovoiman siiven pituusyksikkö kohden seuraavasti: [2]

  (1)

jossa ja ovat ilman tiheys ja virtauksen nopeus kaukana siivestä. Sirkulaatio määritellään viivaintegraalina

ympäri käyrän . Kaava toimii potentiaalivirtauksessa eikä rajakerroksessa. on käyrän suuntainen nopeuskomponentti ja tangentiaalinen on ja on käyrän infinidesimaalinen pituusalkio . Kaava 1 on Kutta–Žukovskin teoreema.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anderson, J. D. Jr.: Introduction to Flight, Section 5.19. McGraw-Hill, NY (3rd ed.) 1989.
  2. Clancy, L. J.: Aerodynamics, Section 4.5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Batchelor, G. K. (1967). An Introduction to Fluid Dynamics. Cambridge University Press
  • Clancy, L. J. (1975). Aerodynamics. Pitman Publishing Limited, London. ISBN 0-273-01120-0
  • Kuethe, A. M. – Schetzer, J. D. (1959). Foundations of Aerodynamics. John Wiley & Sons, Inc., New York. ISBN 0-471-50952-3