Kustaa Saarilahti
Kustaa Adolf Saarilahti, vuoteen 1901 Lindgren (10. elokuuta 1883 Uusikirkko T.l.[1] – 15. toukokuuta 1959 Uusikaupunki[2]) oli pappi, opettaja ja lähetyssaarnaaja, joka toimi pitkään Suomen Lähetysseuran palveluksessa.[3][4]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarilahden vanhemmat olivat laivuri Karl Niklas Lindgren ja Maria Henrika Nylund ja puoliso vuodesta 1911 Jenny Maria Kalkkinen. Saarilahti tuli ylioppilaaksi Turun reaalilyseosta 1905 ja vihittiin papiksi 1911. Hän toimi lähetyssaarnaajana Kiinassa 1912–1920, Suomen Lähetysseuran lähetyskoulun opettajana 1921–1922 ja 1926–1933 sekä lähetysopiston johtajana 1930–1950, Raahen seminaarin uskonnon ja historian lehtorina 1922–1926 ja Suomen Lähetysseuran sihteerinä 1932–1950 ja apulaisjohtajana 1934–1950. Hän oli myös Suomen Lähetysseuran johtokunnan ja Evankelis-luterilaisen sisälähetyssäätiön hallituksen jäsen. Rovastin arvonimen Saarilahti sai 1938.[1][2][4]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miksi teemme lähetystyötä?, 1930
- Niinkuin tulen leimaus. Ensimmäiset evankeeliset lähetyssaarnaajat Peter Heiling, Hieronymys von Dorne, Andreas Blumenhagen: 300-vuotismuisto, 1932, Yrjö Karilas ja Kustaa Saarilahti
- Palava henki: Justinianus von Weltz, 1932, Kustaa Saarilahti ja Matti Tarkkanen
- Lähetystyön merkitys Suomen kansalle, 1933
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Aikalaiskirja 1934, s. 576-577 (Viitattu 7.12.2018)
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1905–1907, s. 95. (Viitattu 7.12.2018)
- ↑ Kuka kukin oli (Viitattu 7.12.2018)
- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 736 (Viitattu 7.12.2018)