Kuntoutuksen asiakasyhteistyö

Kuntoutuksen asiakasyhteistyö on toimintaa, joka sisältää viranomaisten ja palvelun järjestäjien keskinäisen yhteistyön periaatteista ja menettelytavoista sopimisen sekä kuntoutujan kuntoutustarpeita vastaavien ratkaisujen etsimisen.

Lakiperusta

Kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä säädettiin ensimmäisen kerran vuoden 1991 kuntoutusuudistuksen yhteydessä, jolloin säädettiin laki kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyöstä (604/1991). Kansalaisten oikeuksia koskevan lainsäädännön ja käytännön kehittyessä 1990-luvulla, mistä esimerkkinä on perustuslakiin tehdyt muutokset, syntyi tarve muuttaa suhteellisen tuoretta asiakasyhteistyölakia erityisesti kuntoutujan osallistumisen ja vaikutusvallan lisäämiseksi.

Asiakaskasyhteistyölaissa (497/2003) lain tarkoitukseksi määrätään auttaa kuntoutujaa saamaan hänen tarvitsemansa kuntoutuspalvelut ja tässä tarkoituksessa edistää viranomaisten sekä muiden yhteisöjen ja laitosten asiakasyhteistyötä tilanteessa, joka edellyttää usean kuntoutusta järjestävän yhteisön toimenpiteitä. Lain tarkoituksena on myös edistää kuntoutujan asemaa ja osallistumista hänen kuntoutustaan koskevan asian käsittelyssä. Laissa kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä säädetään kuntoutusyhteistyöstä kolmella tasolla: paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti. Paikalliseen yhteistyöhön nähden on kunnan huolehdittava siitä, että sen alueella toimii kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmä, jossa ovat edustajat sosiaalihuollosta, terveydenhuollosta, opetusviranomaisista, työvoimaviranomaisista, Kansaneläkelaitoksesta ja muista tarpeellisista yhteisöistä.

Alueellista yhteistyötä varten lääninhallitus asettaa kutakin sairaanhoitopiirien aluetta varten kuntoutuksen asiakasyhteistyötoimikunnan, johon kuuluu keskeisten kuntoutuksen alalla toimivien sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten, kuntoutusasiakkaita edustavien järjestöjen, muiden yhteisöjen ja laitosten, opetus- ja työhallinnon sekä Kansaneläkelaitoksen nimeämä edustaja. Tarvittaessa yhteistyötoimikunnan on kutsuttava kokouksiinsa myös vakuutuskuntoutuksen ja työeläkekuntoutuksen ja muiden yhteisöjen sekä työnantajien ja työntekijöiden edustajia. Valtakunnallisesta yhteistyöstä vastaa sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva kuntoutusasiain neuvottelukunta, josta on annettu tarkemmat säännökset valtioneuvoston asetuksella (823/2003).

Asiakastiedot yhteistyöryhmässä

Asiakkaiden osallistumisen lisääntyessä ja palveluja käyttävien kansalaisten oikeuksien korostuessa myös kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmissä saadut tiedot tulee liittää muiden asiakastietojen yhteyteen. Asiakasyhteistyö on sosiaali- ja terveydenhuollon salassapitomääräysten alaista toimintaa ja asiakkaan tietojen käyttöön on aina saatava häneltä kirjallinen suostumus. Asiakasyhteistyöryhmien on informoitava asiakasta asian käsittelyyn liittyvistä seikoista aktiivisesti ja oma-aloitteisesti Paikalliset asiakasyhteistyöryhmät voivat hakea asian käsittelyä koskevan suostumuslomakkeen Kuntoutusasiain neuvottelukunnan sivulta.

Miten asiakasyhteistyö toimii

Vuoden 1991 yhteistyölain toimivuutta selvitti Stakesin erikoistutkija Vappu Karjalainen useissa tutkimusraporteissa. Ensimmäisen vaiheen tutkimusten perusteluissa Karjalainen esitti, että monimutkainen järjestelmä nielee paljon resursseja ja tuottaa epäselviä tuloksia. Taloudellisesti niukkoina aikoina toimintakäytännöt ja osajärjestelmien yhteistoiminnallisuus nousevat uudenlaisen arvioinnin kohteeksi.

Vuonna 2003 tehdyistä asiakasyhteistyölain muutoksista teki Stakesin tutkija Peppi Saikku arviointitutkimuksen, jonka mukaan asiakkaiden osallistuminen oli lisääntynyt, kuten lakimuutoksella tavoiteltiinkin. Asiakas on mukana asiansa käsittelyssä noin 80 prosentissa ryhmiä. Asiakkaat tosin kritisoivat ryhmien kykyä olla aidossa vuorovaikutuksessa kuntoutujien kanssa. Kuntien palvelurakennemuutos (Paras-hanke) tulee todennäköisesti vaikuttamaan asiakasyhteistyöhön, samoin työvoiman palvelukeskukset ovat jo tuoneet oman lisänsä paikalliseen yhteistyötarjontaan.

Asiakasyhteistyön taustahistoriaa

Kuntoutuspalveluilla on muiden hyvinvointipalvelujen tapaan myös vaikeita asiakkaita ja ilkeitä ongelmia. Näkemykset siitä, että asiakas on ikään kuin väärällä luukulla, lisääntyvät palvelujen vaikuttavuusvaatimusten lisääntyessä. Moniongelmaisuudesta on tullut yhä suurempi tehtävä palvelujärjestelmälle. Jo 1980-luvun alussa työvoimahallinto pyrki luomaan vaikeasti työllistettävien asiakkaiden käyttöön paikallisia asiakasyhteistyökäytäntöjä. Työministeriö antoi 11.11.1982 yleiskirjeen Paikallisen asiakasyhteistyön kehittäminen, jossa yhteistyöryhmän kokoonpanoksi esitettiin työvoimatoimiston, kunnan sosiaalitoimen, kunnan terveystoimen ja Kansaneläkelaitoksen edustajia. Lisäksi tarvittaessa ryhmänä voisivat osallistua mielenterveystoimisto, A-klinikan ja muun vastaavan tahon edustajat. Tästä työhallinnon käytännöstä saatujen kokemusten pohjalta syntyi vuoden 1991 kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyölaki.

Lähteet

• Peppi Saikku: Asiakasyhteistyötä uudella lailla? Kuntoutuksen asiakasyhteistyön arviointia. Stakes, 2006. ISBN 952-00-2124-8.
• Helena Seppänen: Asiakastietojen käsittely kuntoutusyhteistyössä. Opas kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmille. Sosiaali- ja terveysministeriö, 2007. ISBN 978-952-00-2440-6 (PDF).

Kirjallisuutta

• Vappu Karjalainen: Yhteistyön virityksiä: kuntoutuksen yhteistyöverkostojen kehitysvaiheen tarkastelua. Stakes.
• Vappu Karjalainen: Verkoston lupaus: tutkimus aikuisasiakkaan palveluverkoston rakentumisesta. Stakes, 1996.
• Vappu Karjalainen, Peppi Saikku: Vuoropuhelun aika. Kirjoituksia kuntoutuksen kehittyvästä asiakasyhteistyöstä. Stakes, 1999.

Aiheesta muualla

• Kuntoutusasiain neuvottelukunnan asiakirjat ja muut tiedotettavat asiat Kuntoutusportissa