Kuhmoisten Sappeen työväentalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuhmoisten Sappeen työväentalo
Osoite Sappeen kylä,
14930 Sappee
Sijainti Kuhmoinen
Rakennustyyppi työväentalo
Valmistumisvuosi 1910?
Rakennuttaja Kuhmoisten Sappeen työväenyhdistys
Omistaja Kalén
Runkorakenne hirsi
Kerrosluku 1
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kuhmoisten Sappeen työväentalo sijaitsee Kuhmoisten Sappeen kylässä. Se edustaa työväentalorakentamiselle ominaista rakennustyyppiä ja on rakennushistoriallisesti arvokas.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työväenyhdistys osti tontin Saima Peltoselta työväentaloa varten. Työväentalo rakennettiin entisestä vesivoimalla pyörivästä meijeristä, joka sijaitsi nykyisellä Myllypihalla. Yhdistys oli talousvaikeuksissa 1920-luvulla. Työväenyhdistyksen toimihenkilö Yrjö Järvinen oli takaajana yhdistyksen lainassa. Kun Tampereen Työväen Säästöpankki sanoi lainan irti, hän joutui myymään oman kotitalonsakin pakkohuutokaupassa. Samassa pakkohuutokaupassa työväenyhdistys myi työväentalon Sappeen nuorisoseuralle.[1]

Sappeen nuorisoseura teki talossa remonttia ja rakensi pihalle puuvajan. Nuorisoseura myi sitten talon yksityiselle kesämökiksi. Uusi omistaja rakensi entisestä narikasta ja eteisestä saunan. Lisäksi hän rakensi pihamaalle autotallin ja kaivon.[1]

Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talo on hirsirunkoinen ja satulakattoinen rakennus. Katteena on pelti. Rakennuksen perusta on harmaakivestä. Talon ulkoseinät on käsitelty jäteöljyllä. Sisäänkäynteihin on tehty katokset uusien omistajien aikana.[1]

Talossa on sali näyttämöineen, kamari, keittiö, eteinen, ravintola ja entisen eteisen ja narikan tilalle rakennettu sauna. Pihapiirissä on kaivo, puuvaja ja autotalli.[1]

Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talo on vuoden 1979 tiedon mukaan yksityisellä kesämökkinä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Andersson, Päivi: Työväentalot Keski-Suomessa, inventointi. Museoviraston raportti. Museovirasto, julkaisematon, 1979. Teoksen verkkoversio.