Kristillinen media
| Osa artikkelisarjaa: |
| Kristillinen kulttuuri |
|---|
 |
|
Kristillinen media käsittää esimerkiksi sanomalehtien, kirjojen, äänitteiden ja tarrojen julkaisu- ja jakelutoiminnan, jota harjoittavat kirkot ja kirkon ulkopuolella toimivat yhdistykset, säätiöt ja yritykset. Osalla järjestöistä voi olla esimerkiksi evankelioimiseen tai opetukseen liittyviä tavoitteita.[1]
Sanomalehdet ja julkaisutoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kristillisillä kirkoilla, järjestöillä ja muilla toimijoilla on suuri määrä julkaisuja. Sanomalehdet voivat usein olla täydentävä toimintahaara liikkeessä, jonka keskiössä on muu kuin tiedotusvälinteoiminta. Useat järjestöt ovat harjoittaneet omaa kustannustoimintaa, joka on täydentänyt päätoimintaa.[1]
Oikeus ilmaista näkemyksiä ja mielipiteitä kuuluu demokraattiseen yhteiskuntaan. Itsenäiset kristilliset kustantajat ja sanomalehdet ovat luonnollinen ilmiö, joilla on ollut tärkeä rooli yhteiskunnassa ja kristinuskossa.[1]
Äänitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äänitteiden jakelu yleistyi osana kristillistä mediatoimintaa 1970-luvun alussa. Kasettilähetystä harjoitettiin tuolloin niin vapaaehtoisten itsenäisenä kuin yritysten ja organisaatioiden taloudellisena toimintana. Äänitteiden sisällössä ovat korostuneet erityisesti saarnat ja raamatunopetukset.[1]
Kristillinen media Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsissa tunnustuskuntiin sitoutumattomien sanomalehtien historia on jossain määrin hämärän peitossa. 1970-luvulla kirkon ulkopuolisille sanomalehtimarkkinoille ilmestyi Logos-lehti.[1]