Kris

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tikaria. Vankien perustamasta järjestöstä kerrotaan artikkelissa KRIS.
Kris-tikari ja sen tuppi.

Kris tai keris on alun perin Jaavalta lähtöisin oleva tikarityyppi. Sittemmin se on levinnyt myös eri puolille Kaakkois-Aasiaa. Kris on amuletin tapainen arvoesine, johon liitetään usein maagisia voimia. Ne ovat myös suvussa kulkevia perintökalleuksia, jotka voivat osoittaa esimerkiksi omistajansa vaurautta. Kris on ollut vuodesta 2008 osa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kris-tikarien valmistusta sepän pajassa reliefissä Sukuhin temppelissä 1400-luvulta.

Nykyisen kaltaisia kris-tikareja on alettu valmistaa 900-[1] tai 1200-luvun[2] paikkeilla Keski-Jaavalla. Valmistuksen alkuajankohta on ajoitettu kivireliefien kautta. Alun perin tikareilla lienee ollut käyttöä taisteluvälineinä, mutta ajan kuluessa niistä tuli rituaalisia ja maagisia amuletin tapaisia arvoesineitä. Varhaisimmat Pajajaran- ja Majapahit-krisit valmistettiin takomalla yhdestä metallikappaleesta. Myöhemmin tikareihin on liitetty myös esimerkiksi puusta tai kullasta valmistettu kahva. Tikarit levisivät Jaavalta muualle ja tikarien muunnelmia esiintyy Malakan niemimaalla, muilla Indonesian saarilla ja Filippiineillä.[2] Tikarien merkitys on huvennut huomattavasti viime vuosikymmenien aikana. Ammattitaitoisia tikarin takojia eli empuja on edelleen, mutta heidänkin määränsä on vähentynyt huomattavasti historiallisista lukemista. Kris lisättiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon Indonesialaisena kohteena vuonna 2008.[1]

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kris-tikareja Balilta.

Kris-tikarin tunnusomaisin piirre on sen epäsymmetrinen terän tyvä. Terä voi olla suora tai aaltomainen ja se on vain harvoin erityisen terävä. Jos terässä on aaltoja, aaltojen määrä on aina pariton. Terän koristekuviot valmistetaan rautaa ja nikkelipitoisia metalleja taottaessa kerroksittain aina kaksinkertaisesti taittaen. Esimerkiksi Jaavalla näitä kerroksia on tavallisesti joko 32, 64 tai 128. Kuviointi eli damaskointi tulee esille kun terää pyyhitään hapolla. Kuviointiin vaikuttaa valmistusvaiheessa käytetty metalliseos. Kuviointi voidaan myös toteuttaa kaivertamalla uria tikarin terään ja täyttämällä urat esimerkiksi kullalla. Eri kuviointityyppejä on useita erilaisia ja jokaisella on oma nimensä ja merkityksensä.[2]

Kris-tikarin valmistaminen on maaginen rituaali. Tikarin takoja eli empu paastoaa ja rukoilee erityisten voimien saavuttamiseksi, jokta valmistettaessa siirtyvät tikariin. Tikareihin voidaan liittää erilaisia maagisia voimia. Jotkin niistä saattavat tuoda voittoja taisteluissa, jotkut suojelevat onnettomuuksilta jotkin toiset saattavat tuoda onnea ja vaurautta. Toisaalta käyttäjälleen sopimaton kris saattaa aiheuttaa onnettomuuksia. Tikarin maaginen voima on sen terässä. Muita osia, kuten kahva, tuppi tai koristeet voidaan vaihtaa tarvittaessa. Kris on myös omistajansa varakkuuden symboli. Vain ylhäissyntyiset koristelivat tikarinsa kullalla. Omistajalleen tikari on perintökalleus. Tikarille annetaan uhrilahja perjantai-iltaisin ympäri vuoden. Tikari tulee myös pestä rituaalisesti kerran vuodessa. Ennen pesua meditoidaan tikarin hengen tyynnyttämiseksi.[2] Tikaria kannetaan mukana arkisin ja niitä käytetään useissa eri seremonioissa. Tikareita voivat kantaa niin miehet kuin naiset.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Indonesian Kris Intangible Cultural Heritage. Unesco. Viitattu 14.12.2018. (englanniksi)
  2. a b c d Marja-Leena Heikkilä Horn ja Jukka O. Miettinen: Kaakkois-Aasia - Historia ja kulttuurit, s. 153. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X.