Kosti Mustonen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kosti Väinö Mustonen (21. toukokuuta 1893 Kuopio18. maaliskuuta 1959) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisessa armeijassa.[1][2]

Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustosen vanhemmat olivat kirjapainon johtaja Johan Henrik Mustonen ja Maria Oinonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Pirkko Kyllikki Kokon kanssa. Mustonen kävi kansakoulun.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n 3. komppania.

Mustonen työskenteli kaupanhoitajana Varkaudessa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 1. heinäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 10. huhtikuuta 1917 pataljoonan 3. komppaniaan. Myöhemmin hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[3].[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustonen astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurin ympäristössä.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustonen toimi sisällissodan jälkeen edelleen joukkueenjohtajana 3. jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti 3. Hän oli Savon rykmentistä komennettuna 15. tammikuuta - 15. helmikuuta 1919 väliseksi ajaksi Viipurin suojeluskuntapiirin, missä hän toimi harjoituskoulun opettajana. Mustonen erosi armeijasta 16. helmikuuta 1919 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen. Suojeluskunnissa hänet sijoitettiin ensin paikallispäälliköksi 1. maaliskuuta 1919 alkaen Pielaveden suojeluskuntaan, josta hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1920 alkaen Lapinlahden ja 1. elokuuta 1923 alkaen Ruskealan suojeluskuntaan niin ikään paikallispäälliköksi. Ruskealasta hän siirtyi 16. maaliskuuta 1924 Jyväskylän suojeluskuntapiirin XI alueen päälliköksi. Suojeluskuntajärjestöstä hän erosi 30. huhtikuuta 1925 ja työskenteli sen jälkeen maanviljelijänä Kuhmossa.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustonen osallistui talvisotaan toimistoupseerina Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin esikunnassa. Välirauhan aikana hän toimi edellä mainitussa tehtävässä. Tehtävässä hän jatkoi vielä jatkosodan puhjettuakin, mutta siirrettiin myöhemmin toimistoupseeriksi Itä-Karjalan Sotilashallinnon esikuntaan, josta hänet siirrettiin vuonna 1943 joukkueenjohtajaksi 984. Ilmasuojelukomppaniaan, jossa hän palveli sodan loppuun saakka. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Suomen jääkärit II 1933: 1161.