Kolmivarvaslaiskiaiset
| Kolmivarvaslaiskiaiset | |
|---|---|
 Kolmivarvaslaiskiainen (Bradypus tridactylus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Pilosa[1] |
| Alalahko: | Folivora [1] |
| Heimo: |
Kolmivarvaslaiskiaiset Bradypodidae Gray, 1821 |
| Suku: |
Kolmivarvaslaiskiaiset Bradypus Linnaeus, 1758 |
| Katso myös | |
|
|
|
Kolmivarvaslaiskiaiset (heimo Bradypodidae ja sen ainoa suku Bradypus) kuuluvat nisäkkäiden luokan Pilosa-lahkoon.[1] Kaksivarvaslaiskiaisten (Megalonychidae) ohella ne muodostavat toisen kahdesta laiskiaisheimosta. Kolmivarvaslaiskiaisten levinneisyysalue ulottuu Keski-Amerikan Hondurasista Etelä-Amerikkaan.
Kolmivarvaslaiskiaisten ruumiinpituus on 40−70 cm ja paino kolmesta viiteen kilogrammaa, joten ne ovat hieman pienempiä kuin kaksivarpaiset sukulaisensa. Kolmivarvaslaiskiaisten raajat ovat pitkät ja voimakkaat. Eturaajat ovat huomattavasti takaraajoja pitemmät. Molemmissa jaloissa on kolme varvasta ja eturaajoissa kolme sormea, kun kaksivarvaslaiskiaisilla puolestaan on kolme varvasta ja kaksi sormea. Kynnet ovat pitkät ja koukkumaiset. Kolmivarvaslaiskiaisilla on lyhyt, kahdesta yhdeksään senttimetriä pitkä häntä, kun kaksivarvaslaiskiaiset taasen ovat hännättömiä. Kaulanikamia kolmivarvaslaiskiaisilla on yhdeksän, kun niitä nisäkkäillä yleensä on seitsemän (kaksivarvaslaiskiaisilla on kuusi tai seitsemän). Tämä mahdollistaa laajan pään kääntösäteen: 270 astetta. Näin kolmivarvaslaiskiaiset saavat ulottuvilleen enemmän ravintoa ilman että niiden täytyy liikuttaa raajojaan.
Kolmivarvaslaiskiaiset jaetaan neljään lajiin:[2]
- Ruskeakaulalaiskiainen (Bradypus variegatus)
- Kolmivarvaslaiskiainen (Bradypus tridactylus)
- Harjalaiskiainen (Bradypus torquatus)
- Bradypus pygmaeus eli ”kääpiökokoinen kolmivarvaslaiskiainen”.[3]
Kolmivarvaslaiskiaisten turkissa kasvaa levää, joka tarjoaa vihertävän suojavärin Keski- ja Etelä-Amerikan sademetsissä. Laiskiaiset viettävät lähes koko elämänsä puissa, roikkuen oksilta vahvojen kynsiensä avulla.[4] Laiskiaisten ravinto koostuu pääasiassa lehdistä, oksista ja silmuista, ja niiden hidas aineenvaihdunta on sopeutuma ravinnon vähäiseen ravintoarvoon.[5] Ne nukkuvat jopa 15–20 tuntia päivässä ja liikkuvat hyvin hitaasti, mutta ovat yllättävän hyviä uimareita. Maan päällä laiskiaiset ovat kömpelöitä, sillä niiden heikot takajalat ja pitkät kynnet haittaavat liikkumista, mikä tekee niistä helppoja saaliita petoeläimille.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Bradypodidae Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Bradypus Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 11.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Kääpiökokoinen kolmivarvaslaiskiainen vuosikymmenen erikoisin uusi laji YLE. 13.12.2010. Viitattu 13.12.2010.
- ↑ a b Three-Toed Sloths | National Geographic Animals. 11.11.2010. Viitattu 13.2.2025. (englanniksi)
- ↑ Three-Toed Sloth Amazon Aid. Viitattu 13.2.2025. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Grzimek, Bernhard: Grzimeks Tierleben. Enzyklopädie des Tierreichs. Bechtermünz-Verlag, Augsburg 2001. ISBN 3-82-891603-1
- Montgomery, Gene: The Evolution and Ecology of Armadillos, Sloths and Vermilinguas. Smithsonian Institute Press, Washington DC 1985. ISBN 0-87-474649-3
- Nowak, Ronald: Walker’s Mammals of the World. Johns Hopkins University Press, Baltimore 1999. ISBN 0-80-185789-9