Kolmisäätyoppi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kolmisäätyoppi on kristilliseen perinteeseen sääty-yhteiskunnassa kuulunut katsomusjärjestelmä. Se sisälsi ohjeen perheenjäsenten ja yhteiskunnan eri ryhmien velvollisuuksista toisiaan kohtaan. Oppia levitettiin kirkollisessa kansanopetuksessa erityisesti 1600-luvulta alkaen.[1]

Martti Lutherin kristinopin oppikirjassa Vähässä katekismuksessa oli liitteenä Huoneentaulu, joka sisälsi kolmisäätyopin havainnollisessa muodossa sitä tukevine raamatunlauseineen. Opin juuret olivat keskiaikaisessa perinteessä. Kaikilla ihmisillä oli sen mukaan yhteiskunnassa oma paikkansa ja vastuunsa. Nämä säädyt olivat:

  1. maallisen hallituksen eli esivallan sääty
  2. hengellisen hallituksen eli oppisääty
  3. huoneenhallituksen sääty.[1]

Kolmisäätyoppi vaikutti ihmisten ajatteluun ja toimintaan arkielämässä, hengellisissä asioissa ja hallintoasioissa. Se korosti, että jokaisen on elettävä oman säätynsä ja asemansa mukaisesti ja kuuliaisena ylemmilleen. Se sisälsi myös velvollisuuksia alempia kohtaan. Esimerkiksi perheenisän on opetettava väkeään siunaamaan itsensä aamuin illoin ja lausumaan ruokasiunaukset ja kiitokset.[1]

Otteita Huoneentaulusta:

»Maallinen esivalta: Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan - -. Kristityn velvollisuudet opettajiaan kohtaan: Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat tiedän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä. Aviomiehille: Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonsa kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; - - Aviovaimoille: Te vaimot, olkaa alamaiset miehillenne; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. »
(Vähä katekismus)

Kolmisäätyoppi kuvasi sääty-yhteiskuntaa, jonka vähittäinen hajoaminen mursi opinkin perustaa. 1880-luvun lopun kaukokirjallisuudessa esimerkiksi Juhani Ahon kuvaukset pappiloiden elämän kaksinaismoralismista ja Minna Canthin vaatimukset naisten aseman parantamisesta muuttivat ihmisten ajattelutapaa, vaikka niidenkin pohja oli kristillissiveellinen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 3, Oma maa ja maailma, s. 41–42. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-1844-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]