Kiinan tasavallan asevoimat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kiinan tasavallan asevoimat
中華民國國軍
ROC Ministry of National Defense Seal.svg
Toiminnassa 1923–
Valtio  Taiwan
Puolustushaarat Flag of the Republic of China Army.svg Armeija
Naval Jack of the Republic of China.svg Laivasto
Flag of the Republic of China Marine Corps.svg Merijalkaväki
Flag of the Republic of China Air Force.svg Ilmavoimat
Flag of the Republic of China Military Police.svg Sotilaspoliisi
Flag of the Republic of China Reserve Command.svg Reservi
Rooli asevoimat
Tukikohta Flag of Taipei City.svg Taipei, Taiwan
Komentajat
Nykyinen komentaja Commander-in-Chief Flag of the Republic of China.svg Tsai Ing-wen
(Taiwanin presidentti)

Kiinan tasavallan kansalliset asevoimat (kiin.: 中華民國國軍; pinyin: Zhōnghuá Mínguó Guójūn) on Kiinan tasavallan, eli Taiwanin, valtiolliset asevoimat. Se koostuu kuudesta puolustushaarasta, joista suurin on Kiinan tasavallan armeija.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan tasavallan paetessa Taiwanille suurin osa Kiinan laivastosta ja ilmavoimista siirtyi sen mukana, mikä osaltaan vaikeutti Mao Zedongin pyrkimyksiä valloittaa saari ja tukahduttaa Tšiang Kai-šekin johtama vastarinta lopullisesti.[1]

Alkujaan armeija oli kuomintangin puolisotilaallinen yksikkö ja toimi nimellä Kansallinen vallankumousarmeija.[2] Asevoimien kansallistaminen alkoi 1940-luvun lopulla, jolloin kenraali Sun Li-jen alkoi uudistamaan armeijaa.[3] Vuonna 1949 Tšiang julisti poikkeustilan koko Taiwanin alueelle, mikä muutti Kiinan tasavallan käytännössä sotilasdiktatuuriksi. Poikkeustila loppui vuonna 1987. Tuona aikana Yhdysvallat mm. aloitti sotilasyhteistyön Taiwanin kanssa.[4]

Asevoimien rooli on perinteisesti ollut puhtaasti sotilaallinen, mutta vuodesta 2009 lähtien asevoimat on osallistunut myös luonnonkatastrofien raivaustöihin ja väestön pelastustehtäviin. Tähän ryhdyttiin sen jälkeen, kun asevoimat sai laajaa kritiikkiä Morakot-taifuunin iskettyä saarelle vuonna 2009.[5]

Asevelvollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 Taiwanin silloinen puolustusministeri Feng Shih-kuan ilmoitti, että maa luopuu asevelvollisuudesta. Viimeiset kutsunnat pidettiin 2017, jonka jälkeen on tarkoitus siirtyä täysin vapaaehtoisista koostuvaan armeijaan.[6]

Asevelvollisuus otettiin käyttöön vuonna 1951, ja kolme vuotta myöhemmin määrättiin, että palvelusaika on kaksi vuotta (laivastossa, ilmavoimissa ja erikoisjoukoissa kolme vuotta vuoteen 1981 asti). Palvelusaikaa on lyhennetty vuosien varrella ensin 1 v ja 10 kk vuonna 1991, sitten tasan vuoteen vuonna 2008 ja lopulta neljään kuukauteen vuonna 2013. Vuodesta 1991 lähtien oli myös mahdollista suorittaa siviilipalvelus. Vähintään vuoden mittaisen asevelvollisuuden on suorittanut arviolta 730 000 kansalaista.[7]

Asevelvollisuus koski 18–30 -vuotiaita miehiä. Siviilipalveluksen pystyy suorittamaan poliisi- tai paloasemilla, julkisen terveydenhuollon piirissä tai syrjäseutujen kouluissa.[5]

Nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään Kiinan tasavallan perustuslaki kieltää asevoimien käytön jonkun yksittäisen puolueen tai yksilön poliittisiin tarkoituksiin. Asevoimien aktiivisessa palveluksessa olevat sotilaat eivät myöskään saa toimia siviiliviroissa.[8]

Taiwanin armeijan koko on noin 170 000 sotilasta, mikä on saman verran kuin esimerkiksi Saksassa. Reservin koko noin 700 000 henkilöä.[9] Vuonna 2020 asevoimien budjetti oli 13,1 miljardia dollaria.[10] Tämä on arviolta hieman yli 2 % maan BKT:sta.

Lokakuussa 2021 kävi ilmi, että Yhdysvaltain erikoisjoukkojen noin 20 sotilaan osasto oli harjoitellut useita kuukausia Taiwanissa paikallisen armeijan kanssa. Taiwanin puolustusministeri ei aluksi kommentoinut asiaa, mutta Pentagonin mukaan yhteisharjoitus oli linjassa USA:n politiikan kanssa ottaen huomioon Kiinan kansan vapautusarmeijan luoman uhan Taiwanin demokratialle.[11] Kuun lopulla Tsai Ing-wen sanoi CNN:n haastattelussa, että Kiinan uhka kasvaa päivä päivältä, mutta sanoi myös uskovansa siihen, että USA tulisi Taiwanin avuksi. Hän myös myönsi, että yhdysvaltalaiset harjoittelevat yhdessä taiwanilaisten kanssa, mutta sanoi, että määrät ovat pieniä.[12]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Why didn't Mao Conquer Taiwan? (Short Animated Documentary) 24.1.2020. History Matters. Viitattu 8.11.2021.
  2. Sehnálková, Jana: Chen Shui-bian’s Administration and Transformation of Taiwan’s Military Forces Challenges and Opportunities (pdf) 2008. Charles University in Prague. Arkistoitu 8.11.2021. Viitattu 8.11.2021.
  3. The Birth of a New Army Taiwan Today. 1.6.1951. Viitattu 8.11.2021. (englanniksi)
  4. Chiang Kai-Shek: The General who Created Modern China 6.11.2020. Biographics. Viitattu 8.11.2021. (englanniksi)
  5. a b Overview - Taiwan Military Agencies www.globalsecurity.org. Viitattu 8.11.2021.
  6. TAIWAN: Military conscription to end by 2018 War Resisters' International. Viitattu 8.11.2021. (englanniksi)
  7. Last batch of compulsory recruits near discharge Taipei Times. 17.12.2018. Viitattu 8.11.2021.
  8. Constitution of the Republic of China (Taiwan) 1.1.1947. Ministry of Justice. Viitattu 8.11.2021.
  9. Taiwan's army 'ill-prepared' for potential Chinese attack Deutsche Welle. Viitattu 8.11.2021. (englanniksi)
  10. Is Taiwan Really Buying the ‘Wrong’ Weapons? thediplomat.com. Viitattu 8.11.2021. (englanniksi)
  11. US special ops forces secretly training Taiwan's military, says Pentagon official France 24. 8.10.2021. Viitattu 8.11.2021. (englanniksi)
  12. Taiwan's President says the threat from China is increasing 'every day' 28.10.2021. CNN. Viitattu 8.11.2021. (englanniksi)