Kevytyrittäjyys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kevytyrittäjä on ammatinharjoittaja, jolla ei ole omaa yritystä. Kevytyrittäjä hankkii itselleen asiakkaat ja toteuttaa saamansa tilaukset, mutta teettää yrityksen laskutuksen ja kirjanpidon alan palveluyrityksellä, laskutuspalvelulla.[1]

Laskutuspalveluiden palvelumaksut vaihtelevat noin 2-8 prosentin välillä laskutettavasta summasta laskettuna.[2]

Kevytyrittäjyys on uusi tapa työllistää itsensä ja keino hankkia lisäansioita.[1]

Kevytyrittäjyyden sijoittuminen palkansaaja-yrittäjä -akselille riippuu tarkastelukulmasta. Palkansaajia kevytyrittäjät ovat verotuksen, vakuutuksen ja kirjanpitovelvollisuuden näkökulmasta, mutta yrittäjiä työttömyysturvan näkökulmasta. Esimerkiksi verotuksessa kevytyrittäjän asema on epäselvä.[1]

Syyskuussa 2018 Uusi työ ry raportoi Suomessa olevan yli 100 000 kevytyrittäjää.[3]

Kevytyrittäjien määrä on sittemmin kasvanut. Vuoden 2021 lopussa pelkästään Uusi työ ry:n jäsenyrityksillä oli 217 000 käyttäjää.[4]

Asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lainsäädännössä kevytyrittäjyys-termiä ei tunneta[5] vaan muussa kuin virka- tai työsuhteessa työllistyviä kutsutaan joko itsensä työllistäjiksi tai muussa omassa työssä työllistyväksi[6].

Kevytyrittäjä on työoikeudellisesta näkökulmasta yrittäjä, jos hän tekee ansiotyötä olematta työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa.[5]

Itsensä työllistäjä maksaa itse työttömyysvakuutus- ja sairausvakuutusmaksunsa ja eläkkeensä ja ottaa itselleen tapaturmavakuutuksen.[6] Jos laskutusyrittäjällä ei ole y-tunnusta, hän ei voi tehdä muun muassa alv-vähennyksiä verotuksessa.[5][7]

Verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verotuksessa kevytyrittäjää voidaan kohdella palkansaajana, vaikka hänet työ- ja sosiaalivakuutuksessa katsottaisiinkin yrittäjäksi. Tällöin laskutuspalvelu ja laskutusyrittäjä ovat sopineet muodollisesta työsuhteesta ja laskutuspalvelun yrittäjälle maksama suorituslaji on palkkaa.

Jos työsuhteesta ei ole[4] sovittu, on suorituslaji työkorvausta.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Möttönen, Tuomas: Yrittäjät Suomessa, s. 192. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 2019. ISBN 978-951-830-533-3. Teoksen verkkoversio (pdf).
  2. Laskutuspalvelut vertailussa: Katso sinulle sopivin! Fiksukuluttaja.fi. Viitattu 25.1.2023.
  3. MTV3 Uutiset 11.9.2018 Viitattu 24.4.2019
  4. a b Kevytyrittäjyys – vaihtoehto yrittäjyydelle ja palkkatyölle Uusi työ ry. Viitattu 25.1.2023.
  5. a b c 7 kysymystä kevytyrittäjyydestä Yrittäjät.fi. Arkistoitu 30.6.2020. Viitattu 27.7.2020.
  6. a b Yrittäjä tai itsensä työllistäjä JHL Viitattu 24.4.2019
  7. Yrittäjät.fi - 7 kysymystä kevytyrittäjyydestä (arkistoitu versio)
  8. Vero.fi