Kevytyrittäjyys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kevytyrittäjä on yrittäjä, joka laskuttaa asiakasta tehdystä työstä ilman omaa yritystä tai y-tunnusta laskutuspalvelun avulla.

Lainsäädännössä kevytyrittäjyys-termiä ei tunneta[1] vaan muussa kuin virka- tai työsuhteessa työllistyviä kutsutaan joko itsensä työllistäjiksi tai muussa omassa työssä työllistyväksi[2]. Kevytyrittäjä on työoikeudellisesta näkökulmasta yrittäjä, jos hän tekee ansiotyötä olematta työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa.[1] Itsensä työllistäjä maksaa itse työttömyysvakuutus- ja sairausvakuutusmaksunsa ja eläkkeensä ja ottaa itselleen tapaturmavakuutuksen.[2] Jos laskutusyrittäjällä ei ole y-tunnusta, hän ei voi tehdä muun muassa alv-vähennyksiä verotuksessa.[1]

Verotuksessa kevytyrittäjää voidaan kohdella palkansaajana, vaikka hänet työ- ja sosiaalivakuutuksessa katsottaisiinkin yrittäjäksi. Tällöin laskutuspalvelu ja laskutusyrittäjä ovat sopineet muodollisesta työsuhteesta ja laskutuspalvelun yrittäjälle maksama suorituslaji on palkkaa. Jos työsuhteesta ei ole sovittu, on suorituslaji työkorvausta.[3]

Syyskuussa 2018 Uusityö Ry raportoi Suomessa olevan yli 100 000 kevytyrittäjää.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c 7 kysymystä kevytyrittäjyydestä Yrittäjät.fi. Viitattu 27.7.2020.
  2. a b Yrittäjä tai itsensä työllistäjä JHL Viitattu 24.4.2019
  3. Vero.fi
  4. MTV3 Uutiset 11.9.2018 Viitattu 24.4.2019