Kevytyrittäjyys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kevytyrittäjyys tarkoittaa toimintaa, jossa luonnollinen henkilö myy asiakkailleen työsuorituksiaan  ja laskuttaa palkkionsa laskutuspalvelun kautta. Termiä kevytyrittäjyys on käyttänyt ensimmäisenä SLP Group Oy vuonna 2013.

Lainsäädännössä kevytyrittäjyys -termiä ei tunneta, vaan muussa, kuin virka- tai työsuhteessa työllistyviä kutsutaan yrittäjiksi.

Kevytyrittäjä on työoikeudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna joko työntekijä tai yrittäjä, joka toimii yrittäjämäisesti ilman omaa y-tunnusta.  


Verotuksessa kevytyrittäjä voi olla palkansaaja, vaikka hänet työ- ja sosiaalivakuutuksessa katsottaisiinkin yrittäjäksi. Tällöin laskutuspalvelu ja kevytyrittäjä ovat sopineet muodollisesta työsuhteesta ja laskutuspalvelun kevytyrittäjälle maksama suorituslaji on palkkaa. Jos työsuhteesta ei ole sovittu, on suorituslaji työkorvausta.[1]

Yhteistä kaikille kevytyrittäjille on, että kevytyrittäjä luonnollisena henkilönä vastaa itse omasta asiakashankinnasta, päättää millä ehdoilla työsuorituksia tekee ja sopii työn teettäjän kanssa työsuorituksen sisällöstä, aikataulusta ja hinnasta. Asiakkaita voivat olla yritykset, yhteisöt sekä kotitaloudet.


Työsuorituksen laskuttaminen on yleensä järjestetty jonkin verkossa toimivan laskutuspalvelun kautta. Kun työsuoritus on toimitettu tai siinä vaiheessa, että työn teettäjää voi laskuttaa, lähettää

laskutuspalveluyritys laskun kevytyrittäjän puolesta kevytyrittäjän asiakkaalle. Suorituksen saatuaan laskutuspalveluyritys maksaa korvauksen kevytyrittäjälle verokorttia vastaan.

Useat laskutuspalveluyritykset myös hyväksyvät käteismaksuja sekä maksulaitteilla tapahtuvia maksuja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]