Kevytyrittäjyys

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kevytyrittäjyys tarkoittaa elinkeinotoimintaa, jota tehdään yleensä jonkin laskutuspalvelun kautta. Alun perin kevytyrittäjä-termi on koskenut vain on henkilöitä, jotka toimivat yrittäjämäisesti ilman omaa juridista yhtiötä. Nykyisin termillä tarkoitetaan myös sellaisia yrittäjiä, jotka toimivat Y-tunnuksella jonkin laskutuspalvelun kautta. Kevytyrittäjän yritysmuoto on tällöin yleensä yksityinen elinkeinonharjoittaja tai toiminimi. Termiä kevytyrittäjyys on käyttänyt ensimmäisenä SLP Group Oy[1] vuonna 2013. Muita vastaavia termejä on mm. e-tunnus[2].

Lainsäädännössä kevytyrittäjyys-termiä ei tunneta vaan muussa kuin virka- tai työsuhteessa työllistyviä kutsutaan joko itsensä työllistäjiksi tai muussa omassa työssä työllistyväksi[3]. Käytännössä kaikki kevytyrittäjät luetaan nykyisin yrittäjäksi riippumatta siitä, toimiiko kevytyrittäjä työsuhteessa laskutuspalveluun vai omalla Y-tunnuksella laskutuspalvelun kautta. Näin ollen kaikkiin kevytyrittäjiin sovelletaan myös yrittäjän eläkevakuutusta 1.5.2017 lähtien. [4]

Yhteistä kaikille kevytyrittäjille on, että toimintaa pyöritetään yleensä jonkin verkossa toimivan laskutuspalvelun kautta. Käytännössä työsuorituksia tarjoava henkilö vastaa tällöin itse omasta asiakashankinnasta, päättää millä ehdoilla tekee työsuorituksia ja sopii työn teettäjän kanssa työsuorituksen sisällöstä, aikataulusta ja hinnasta. Asiakkaita voivat olla yritykset, yhteisöt sekä kotitaloudet. Kun työsuoritus on siinä vaiheessa, että asiakasta voi laskuttaa laskutuspalveluyritys lähettää laskun työn teettäjälle. Useat laskutuspalveluyritykset myös hyväksyvät käteismaksut sekä maksulaitteilla tapahtuneet maksut.

Laskutuspalvelu on yleisnimi, jonka synonyymiksi kevytyrittäjyys on luotu. Toinen nimitys toiminnalle on sateenvarjoyritys.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]