Kettu ja haikara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katalonialaisen kuvanveistäjän Eduard Batiste Alentornin suunnittelema Barcelonassa sijaitseva suihkulähde vuodelta 1884, kuvaa kettua ja kurkea.

Kettu ja haikara[1], tunnetaan myös nimellä kettu ja kurki, on yksi Aisopoksen eläinaduista.[2] Kettu kutsuu haikaran päivälliselle ja tarjoaa velliä matalasta astiasta, josta haikara ei onnistu suipolla nokallaan syömään mitään. Sitten haikara vuorostaan kutsuu ketun kylään. Ruoka on nyt pitkä- ja kapeakaulaisessa pullossa - eikä kettu kykene siitä syömään.

Tarinan opetus on kultainen sääntö, älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Henrikson A., Törngren D., Hansson L., Tiainen J. (toim.): Suuri tarukirja. Sivu 203. Suom. Hannu Hiilos, Antti Nuuttila, Kari Nenonen. Koko Kansan Kirjakerho, 1983. ISBN 951-864-014-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kettu ja haikara Kirjasampo.fi. Viitattu 18.4.2017.
  2. THE FOX AND THE STORK MythFolklore.net. Viitattu 18.4.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kettu ja haikara.
Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.