Ketill Kojamon saaga

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuva Ketill Kojamon saagan käsikirjoituksesta.

Ketill Kojamon saaga (isl. Ketils saga hængs) on keskiaikainen islantilainen saaga. Saaga sijoittuu aikaan ennen Islannin asuttamista ja luetaan siksi niin kutsuttuihin muinaissaagoihin. Se on yksi neljästä ”Hrafnistan miehistä” kertovasta saagasta (isl. Hrafnistumannasögur), jotka kertovat Norjan Hrafnistasta (nyk. Nærøyn kuntaan kuuluva Ramsta Pohjois-Trøndelagin läänissä) keskiaikaisesta Hálogalandista lähtöisin olevan suvun neljän sukupolven miehistä ja joihin luetaan myös Grímr Karvaposken saaga, Nuoli-Oddrin saaga sekä Án Jousentaivuttajan saaga. Ketill Kojamon saaga kertoo Grímr Karvaposken isästä Ketillistä ja tämän monista voimannäytteistä ja urotöistä, kuten lohikäärmeen, peikkojen ja jättiläisten surmaamisesta, ja Ketillin matkoista pohjoiseen, missä hän kohtaa myös Finnmarkin asukkaita. Saaga on kirjoitettu todennäköisesti 1200-luvulla, mutta sen säilyneet pääkäsikirjoitukset ovat 1400-luvulta (AM 343a 4to, AM 471 4to). Ketill Kojamon saaga sisältää useita edda-mittaisia runoja ja runomuodossa olevaa dialogia. [1] Ketill Kojamon saagaa ei ole suomennettu.

Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketillin lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketillin isän kerrotaan olevan nimeltään Hallbjörn. Hallbjörnin tila on Hrafnistassa, Hálogalandissa. Hänen lisänimensä sanotaan olleen ”Puoli-peikko” (isl. hálftröll). [2] Saaga kertoo, miten Ketill istuskelee pikkupoikana mieluusti tulen ääressä, mitä ei pidetä miehekkäänä, ja Ketillin välit äitiin ovat lämpimämmät kuin isään. Jo nelivuotiaana Ketill tekee kuitenkin huomattavaa kyvykkyyttä osoittavia tekoja, ja Hallbjörn katsoo tämän jo olevan valmis ottamaan maatilasta vastuun. Ketill kuitenkin kieltäytyy.

Ketill ja Björn[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallbjörn on varoitellut Ketilliä, ettei tämä saisi päivän töiden jälkeen viettää kovinkaan paljon aikaa ulkosalla ja ennen kaikkea, ettei tämän tulisi lähteä asutuksen ulkopuolelle saaren pohjoisosaan. Lähistöllä asuu mies nimeltä Björn, joka pilkkaa Ketilliä ja kutsuu tätä Hrafnistan Hulluksi (isl. hrafnistufífl). Eräänä päivänä Björnin ollessa muiden miesten kanssa kalassa, myös Ketill lähtee kalaan. Björn miehineen saa paljon kalaa, mutta Ketill saa vain yhden sintin. Björn ja tämän seuralaiset naureskelevat Ketillille. Ketill sanoo silloin tahtovansa antaa oman saaliinsa sille, joka saa sen ensin käsiinsä. Hän viskaa kalansa toista laivaa kohti ja se iskee Björniä korville niin kovaa, että tämän kallo halkeaa ja mies lentää yli laidan eikä enää nouse ylös. Kalamiehet palaavat rannalle.

Lohikäärme[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräänä yönä Ketill ottaa kirveensä ja lähtee saaren pohjoisosaan. Hän näkee lohikäärmeen lentävän vastaan. Lohikäärme hyökkää Ketillin kimppuun, mutta tämä puolustautuu kirveensä kanssa ja saa surmattua käärmeen. Kun Ketill palaa kotiin, hän vastaa kysyttäessä, oliko nähnyt jotain outoja olioita pohjoisesa, iskeneensä kahtia yhden uroslohen. Hallbjörn antaa hänelle siitä hyvästä lisänimen Kojamo (l. uroslohi, isl. hængr). Myöhemmin Ketill kohtaa kalareissulla kaksi lainsuojatonta, Hrafnin (suom. ”Korppi”) ja Hængrin (suom. ”Kojamo”), jotka yrittävät viedä Ketillin saaliin. Ketill surmaa Hængrin ja ajaa Hrafnin pois. Hallbjörn sanoo lisänimen sopivan hänelle.

Ketill tappaa jättiläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hálogalandiin tulee katovuosi ja Ketill lähtee kala-apajille. Hän lähtee ensin kesällä Keskivuonolle (isl. Miðfjörðr). Siellä hän saapuu majalle, minne eräs jätti nimeltä Surtr on säilönyt kaikenlaisten eläinten lihaa ja suolattua ihmislihaa. Ketill tuhoaa viimeksi mainitun. Surtr palaa ja huomaa herkkujensa hävinneen. Hän tietää Ketillin olleen asialla, mutta Ketill pääsee yllättämään ja surmaa Surtrin kirveellään. Hän ottaa eläinten lihat mukaansa ja palaa kotiin.

Seuraavana kesänä Ketill suuntaa isänsä estelyistä huolimatta vuonolle nimeltä Vitaðsgjafi (suom. ”varma antaja”). [3] Ketill saa paljon kalaa, mutta seuraavana aamuna hän huomaa, että saalis on viety. Seuraavana yönä Ketill valvoo ja huomaa, että kaloja ryöstää peikkohirviö nimeltä Kaldrani. Ketill lähtee Kaldranin perään ja surmaa tämän, lastaa sitten veneensä ja palaa kotiin.

Ketill Finnmarkissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä ennen ensimmäisiä talviöitä [4] Ketill lähtee pohjoiseen kalastamaan ilman Hallbjörnin lupaa. Nousee myrsky, ja Ketill ajautuu Finnmarkiin. Valas, jolla on ihmisen silmät, näyttää suojelevan Ketilliä myrskyltä. Ketill epäilee myrskyn olevan Finnien[5] (isl. Finnar) noituudella nostattama (Finns fjölkynngi). Hän käy rantaan, missä kohtaa talolla miehen nimeltä Brúni. Brúni toivottaa Ketillin tervetulleeksi ja kihlaa tälle tyttärensä Hrafnhildrin.

Brúnin luona ollessaan Ketill törmää metsässä myös Finnien kuninkaaseen (isl. Finnakonungr) Gusiriin. Brúni on antanut Ketillille jousen ja nuolia. Gusir ja Ketill lausuvat ensin toisilleen herjoja ja ampuvat sitten toisiaan nuolillaan, mutta kaikki heidän ampumansa nuolet törmäävät ilmassa toisiinsa. Gusirin seuraava nuoli näyttää Brúnin taikojen vuoksi taittuneelta, ja kun miehet nyt ampuvat toisiaan, Ketillin ase osuu Gusirin rintaan ja tämä kuolee. Ketill ottaa mukaansa Gusirin miekan, jonka nimi on Dragvendill, sekä tältä jääneet kolme nuolta. [6] Ketill antaa Gusirin valtakunnan Brúnin haltuun, ja palaa Hrafnistaan, missä ollaan aloittelemassa Ketillin hautajaisjuominkeja, jotka muuttuvatkin Ketillin kotiinpaluujuhlaksi.

Ensimmäinen kaksintaistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketill on nyt kotona kolmen vuoden ajan. Hrafnhildr Brúnintytär saapuu Hrafnistaan, mutta Hallbjörn suhtautuu tähän vihamielisesti. Hrafnhildr jättää Ketillin kanssa saamansa pojan, Grímr Karvaposken, Ketillin luokse. Hallbjörn tahtoo Ketillin unohtavan Hrafnhildrin ja hankkii tälle vaimon, Sigríðrin. Nämä saavat tyttären, Hrafnhildrin. Sattuu niin, että eräs mies, Áli Uppdalakappi, tahtoo Hrafnhildrin puolisokseen, mutta Ketill kieltäytyy naittamasta tytärtään vastoin tämän tahtoa. Áli haastaa Ketillin kaksintaisteluun. Ketill suostuu ja surmaa Álin tässä taistelussa.

Peikkonaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin seudulle saapuu jälleen nälänhätä ja Ketill lähtee taas kalaan. Matkan aikana Ketill kohta ensin peikkonaisen (tröllkona), joka sanailun päätteeksi Ketillin yrittäessä ampua tätä nuolillaan muuttuu valaaksi ja katoaa mereen. Myöhemmin Ketill kohtaa vielä toisen peikkonaisen, joka on matkalla noitakäräjille (tröllaþing). Yöllä saarella matkaa joukoittain noitia (gandreiðir), mutta näistä ei koidu Ketillille mitään haittaa. Aamulla Ketill palaa kotiin.

Toinen kaksintaistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viikinkikuningas Framarr, joka uhrasi Óðinnille ja johon rauta ei purrut, tulee pyytämään Hrafnhildria vaimokseen. Framarrin valtakunta on Húnaveldissa, Gestrekalandissa, ja hänellä on poika nimeltä Böðmóðr. Hrafnhildr ei tahdo Framarria puolisokseen, ja Framarr haastaa Ketillin kaksintaisteluun Árhaugr-nimiselle uhrikummulle. Tämä suostuu.

Ketill matkaa mantereelle ja lähtee sitten hiihtäen halki laaksojen ja metsien Jämtlantiin (isl. Jamtaland), sitten itäänpäin metsien kautta Helsingjalandiin ja Gestrekalandiin. Perillä Böðmóðr tarjoaa Ketillille vieraanvaraisuuttaan ja lupautuu lähtemään Ketillin seuraksi kaksintaisteluun. Taistelun alettua Dragvendill-miekka ei näytä lainkaan purevan Framarriin. Miekka puree vasta sitten, kun Ketill on kääntänyt sen ja iskenyt Framarria terän toisella puolella. Framarr kuolee, mutta Böðmóðr saa Hrafnhildrin puolisokseen. Ketill pitää Hrafnistaa hallussaan kuolemaansa saakka, jolloin hänen poikasta Grímr Karvaposki ottaa sen haltuunsa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ciklamini, Marlene. 1993. Ketils saga hængs. Teoksessa Medieval Scandinavia. An Encyclopedia, ed. Phillip Pulsiano. New York and London: Garland Publishing 1993, 352–353.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur. Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ciklamini 1993; Simek & Hermann Pálsson 2007, 225.
  2. ”Puoli-peikko” (isl. hálftröll) viittasi siihen, että Hallbjörnin isä oli ollut norjalainen ja äiti saamelainen.
  3. Vitazgjafi; viittaus viljapeltoon, joka antoi aina satoa.
  4. Talviöiden alkuun sijoittui perinteinen juhla-aika.
  5. Finnar, joka viittaa saagoissa yleensä saamelaisiin.
  6. Nuolet tunnetaan myös Ketillin pojanpojasta kertovassa Nuoli-Oddrin saagassa nimellä Gusirin lahjat (isl. Gusisnautar).

Käännökset ja editiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]