Keskustelu:Nollatoleranssi

Helsingin kaupungin Stop töhryille -projektiin kohdistuvaa kritiikkiä käsitellään sen artikkelissa. Ja sitten poistot: Projektia on arvosteltu suhteettoman suuresta vuosittaisesta budjetista mielestään pientä yhteiskunnallista ongelmaa kohtaan. Ja sen tuottamasta suurista voitoista puhdistus ja vartiointifirmoille. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan määrärahoja projektille on kuitenkin viime vuosina pääkaupunkiseudulla leikattu. Ja rahojen käyttöä on ehdotettu myös graffititaiteesta kiinnostuneiden taidekasavatukseen. Monien mielestä nollatoleranssi on huono ratkaisu sillä se ei suvaitse minkäänlaista keskustelua.

Artikkelissa ei mainita kuka pitää projektiin kulutettujen veroeurojen määrää suhteettomana, ongelman laajuuskin on määrittely- ja mielipidekysymys. Kaiken liiketoiminnan tähtäimenä on voitollinen tulos, sitä ei voitane pitää projektin vikana, eikä näyttöä ole siitä että ne todella olisivat mainittavan suuria. Monien mielestä nollatoleranssi on todella huono ratkaisu, sen on varmaa. Monen mielestä ei. Tekstin voi palauttaa lähteiden kera, ottaen huomioon molempien osapuolten näkemykset. Argus 9. kesäkuuta 2008 kello 14.20 (UTC)

Stop töhryille ja PV:n käytännöt simputusta vastaan ei ole kumpikaan nollatoleranssia kun korkeintaan nimellisesti. Kannattaakohan harkita niiden mainitsemista tässä artikkelissa?

PV:n linja simputuksen suhteen on nollatoleranssi, joten se on asiallista mainita tässä yhteydessä. Kokonaan toinen asia on se että simputusta esiintyy säännöllisesti PV:ssa, joka myös mainitaan artikkelissa. Edesmennyt töhryprojekti oli juurikin nollatoleranssia, en näe asiaa mitenkään epäselvänä.--Argus 11. elokuuta 2010 kello 21.06 (EEST)

Vilkaise vähän englanninkielistä Wikipediaa. Nollatoleranssi määritetään siellä käytännöksi jossa ilmenneestä rikkomuksesta määrätään poikkeuksetta ennaltamäärätty rangaistus riippumatta teon vakavuudesta, lieventävistä asiahaaroista ja syyllisen mahdollisesti menneistä rikkomuksista. PV:ssä simputustapauksissa ei päde kun se että sanktio tulee.

Töhryprojekti perustuu puolestaan ajatukseen siitä että pitämällä ympäristö siistinä, ei ihmiset sitä kehtaa sotkea niin. Artikkeli tästä löytyy niin englannin- kun ruotsinkielisestä wikipediasta: en.wikipedia.org/wiki/Fixing_Broken_Windows. Töhryt siivottiin mahdollisimman nopeasti sitä myötä kun niitä tuli, mutta edes jonkinlaisesta nollatoleranssista tässä ei ollut kyse edes niissä tapauksessa jolloin tekijät saatiin kiinni, vaan niille mitoitettiin rangaistus normaalisti oikeuslaitoksen toimesta.

Se mikä tästä tekee ongelmallisen on se että Suomessa viranomaistahot kutsuivat itse toimintaansa töhryprojektissa nollatoleranssiksi riippumatta siitä onko suomen kielen käännös uskollinen alkuperäiselle merkitykselleen. Töhryprojektissa välittömän puhdistamisen lisäksi tekijät pyrittiin saamaan kiinni ja vastuuseen teon laajuudesta ja törkeydestä riippumatta. Tuo rikotun ikkunan määritelmä oli vain osa projektia, myös ulkopuolisen vartiontiliikkeen toimintaan panostettiin huomattavasti jotta töhrijät jäisivät kiinni. Vähäisimmistäkin teoista pyrittiin saamaan oikeudellinen prosessi aikaiseksi. --Argus 14. elokuuta 2010 kello 09.33 (EEST)

Hesarista lainatussa haastattelussa [1] todetaan Katukuva on siistiytynyt, mutta kaikki eivät suinkaan hypi riemusta. Kärkkäin nollatoleranssilinjan vastustaja on ollut kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki (vas)...Hänen mukaansa vuodesta 1998 käytössä ollut nollatoleranssi on kärjistänyt tilanteen graffitimaalarien ja rakennusviraston väliseksi sodaksi...Nollatoleranssin sijaan Arhinmäki suosittaa, että kaupunki palaa pehmeälle linjalle, eli järjestämään laillisia tapahtumia ja tilaamaan töitä maalareilta.(lainaus päättyy)--Argus 14. elokuuta 2010 kello 09.38 (EEST)