Keskustelu:Distributismi

Vaikka tämän artikkelin olemassaolo on perusteltu, näen sisällössä puutteita. Artikkeli sisältää näkemyksiä ja tulkintoja, jotka eivät välttämättä ole kiistattomasti distributismia. Ainakin olisi hyvä tekstissä osoittaa, milloin kyseessä on jonkun näkemys tai tulkinta. Siten artikkelia voisi terävöittää, ja lukija pääsisi paremmin jyvälle, milloin kyseessä on idean kova ydin, ja milloin kyseessä on jonkun myöhempi omasta luovuudesta kumpuava tulkinta. Englanninkielistä artikkelia voisi vilkuilla sillä silmällä, että siitä voisi ottaa oppia. Tunnetuimmat distributistit olivat brittejä, joten ei liene yllätys, että englanninkielisestä versiosta löytyy enemmän asiaa. Uikku 14. lokakuuta 2007 kello 17.53 (UTC)

Osiossa "Suhde kapitalismiin ja sosialismiin" ei oteta lainkaan huomioon libertaarista sosialismia eli anarkososialismia, jossa yritysten omistus on hajautettu työläisille ja yritykset on muutettu osuuskunniksi. Eikö distribustismi tässä ole hyvin yhtenevää libertaarisen sosialismin kanssa? Artikkeli näyttää huomioivan ainoastaan ns. valtiokapitalismin.

Pidän Hilaire Bellocia distributistisen talousfilosofian huomattavimpana teoreetikkona ja hänen teostansa The Servile State tärkeimpänä distributismin perusteita esittelevänä kirjana. Teoksen kolmannessa luvussa "How the servile institution was for a time dissolved" Belloc selittää, kuinka distributismin tarkoitus ei olekaan hyvinvoinnin tasoittaminen jakamalla kaikenlaista omaisuutta kaikkien kesken, vaan distributismi keskittyy nimenomaan tuottavaan pääomaan, sen omistukseen ja hallintaan, ja erityisesti siihen että tavallisen kansan suuren enemmistön tulisi omistaa suoraan ja yksityisesti tarvitsemiaan tuottavia pääomia voidakseen näiden pääomien avulla tuottaa itselleen ja perheelleen elannon ja hyvinvoinnin. Lainaan Bellocia:

The state, as the minds of men envisaged it at the close of this process, was an agglomeration of families of varying wealth, but by far the greater number owners of the means of production. It was an agglomeration in which the stability of this distributive system (as I have called it) was guaranteed by the existence of cooperative bodies, binding men of the same craft or the same village together; guaranteeing the small proprietor against loss of his economic independence, while at the same time it guaranteed society against the growth of a proletariat. —Belloc, Hilaire: The Servile State, s. 80. alkuteos 1913. Indianapolis: Liberty Fund, 1977. ISBN 0-913966-32-0.

Bellocin näkökulmasta distributismi on yritys pelastaa yhteiskunta ja ihmiset sellaiselta yhteiskunnan tilalta, jota hän kutsuu nimellä servile state eli vapaasti suomennettuna orjayhteiskunta. Belloc selittää teoksessaan, että niin kapitalismi kuin sosialismikin johtavat tuollaiseen orjayhteiskuntaan, jossa todellinen valta ja tuottava pääoma ovat kertyneet harvojen haltuun. Distributismin varsinainen päätavoite näyttääkin olevan orjayhteiskunnan torjuminen. Distributismin pääfilosofit ovat olleet hivenen salaperäisiä sen suhteen, millä keinoilla ja minkälaisella politiikalla täsmälleen distributismin tavoitteisiin voitaisiin päästä, mutta G. K. Chesterton antoi edes mausteeksi joitain ideoita teoksensa The Outline of Sanity luvussa "A Misunderstanding About Method":

Here, for instance, are half a dozen things which would help the process of Distributism, apart from those on which I shall have occasion to touch as points of principle. Not all Distributists would agree with all of them; but all would agree that they are in the direction of Distributism. The taxation of contracts so as to discourage the sale of small property to big proprietors and encourage the break-up of big property among small proprietors. Something like the Napoleonic testamentary law and the destruction of primogeniture. The establishment of free law for the poor, so that small property could always be defended against great. The deliberate protection of certain experiments in small property, if necessary by tariffs and even local tariffs. Subsidies to foster the starting of such experiments. A league of voluntary dedication, and any number of other things of the same kind. But I have inserted this chapter here in order to explain that this is a sketch of the first principles of Distributism and not of the last details, about which even Distributists might dispute. —Chesterton, Gilbert Keith: The Outline of Sanity, s. 79. alkuteos 1926. Norfolk: IHS Press, 2001. ISBN 0-9714894-0-8.

Erityisen huomattavaa on, että Chesterton ei väittänyt näiden keinojen avulla määrittelevänsä distributismia, vaan hän antoi ne rohkaisuksi esittääkseen että erinäisiä asioita on tehtävissä. Voitaneen sanoa, että distributismin keinoja ovat periaatteessa mitkä tahansa keinot, jotka vievät yhteiskuntaa kohti tavoiteltua tilaa, jota sanotaan distributistiseksi sen ominaisuuksien mukaan. Chesterton oli myös sitä mieltä, että kapitalismin nimi on harhaanjohtava:

The truth is that what we call Capitalism ought to be called Proletarianism. The point of it is not that some people have capital, but that most people only have wages because they do not have capital. —Chesterton, Gilbert Keith: The Outline of Sanity, s. 27. alkuteos 1926. Norfolk: IHS Press, 2001. ISBN 0-9714894-0-8.

Tässä Chesterton korostaa sitä, että kapitalismissa tyypillisesti pääomien annetaan keskittyä rajoituksetta, kunnes suurella enemmistöllä ei ole pääomia omistuksessaan lainkaan. Pääomien menettämisen mekanismi ja yksityiskohdat ovat erilaisia kuin sosialismissa, mutta lopputulos on sama. ––Nikolas Ojala (keskustelu) 1. maaliskuuta 2018 kello 14.33 (EET)