Keskustelu:Amfetamiini

"Amfetamiinia annetaan yleisesti myös suomalaisille sotilaille tehostamaan hälytysvalmiutta ja parantamaan taistelukestävyyttä." Ei kai sentään? Vai annetaanko? :-O JP 09:51 huhti 8, 2004 (UTC)x

Jatkosodassa annettiin, nimellä "Pervitin" (tai kansanomaisemmin "höökipulveri"). Nykyään amfetamiinia on ainakin taistelulentäjän selviämispakkauksessa, joka on tarkoitettu vihollislinjojen taakse tehdyn pakkolaskun yhteydessä käytettäväksi. Olettaisin, että sitä on varattu myös laksuvarjojääkäreille, sisseille ja muille erikoisjoukoille. "Annetaan yleisesti" on kyllä mielestäni liioittelua, ainakin näin rauhan aikana. JIS 11:15 huhti 8, 2004 (UTC)

Jep, tästä olin itsekin kuullut - saksalaisethan käyttivät vielä paljon enemmänkin. Tosin "yleisesti" lienee käsittääkseni jatkosodankin osalta vähän turhan voimakkaasti sanottu. Suurempien maiden armeijoissahan noista pilvessä lentelevistä taistelulentäjistä on ollut enempikin juttua. :). JP 12:40 huhti 8, 2004 (UTC)

Televisiossa oli taannoin juttu hepusta, joka oli haavoittunut sodassa ja saanut sitten erilaisia tiukkoja kipulääkkeitä mm. morfiinia ja heroiinia. Jostain olen saanut sen käsityksen että armeijalla on tapana varastoida kaikkea käyttökelpoista, jos vaikka joskus tarvitsisi... omalta varusmiesajaltani muistan erään varikkokäynnin, jossa kaikki materiaali oli valmistettu 1940-luvulla ja alkuperäisissä pakkauksissaan. Kaipa noita alkuperäisiä nappeja ja "jarrua" on jossain tallessa.

http://www.yle.fi/silminnakija/juttu.php?tunnus=114

007zoo

Käsittääkseni Pervitin on metamfetamiinia. Suomessa amfetamiinia (sekä morfiinia/heroiinia) käytettiin todella paljon sodan aikana, ja Euroopasta (tms. korkeampi taho) lähetettiin varoitus Suomelle liiasta käytöstä. En yhtään ihmettele sanontaa "yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää".:D Jos sotilaat ovat joutuneet valvomaan pitkiä aikoja ja käyttämään Pervitiniä, en yhään ihmettelisi että jotkut olisivat menneet psykoosiin ja kenties jopa tappaneet toisiaan/epäilleet toveria vakoojaksi ym. Japanissa amfetamiinia/metamfetamiinia jäi sodan jälkeen isot kasat varastoon/ylimääräiseksi, mikä johti suht laajaan käyttöongelmaan. Kommentin jätti 84.230.78.243 (keskustelu – muokkaukset).

Yleisin käyttötapa

Sniffaaminen lienee yleisin amfetamiinin käyttötapa, toisin kuin artikkelissa väitetään. Lukumäärältään suurin osa pirin käyttäjistä ovat ns. viihdekäyttäjiä. Onko tutkimustietoa joka osoittaisi toisin, esim. suonensisäisen käytön olevan yleisintä? --Ossi Viljakainen 19:41 loka 29, 2004 (UTC)

Lukumäärältään yleisin käyttötapa on varmasti sniffaaminen, mutta luulen että määrällisesti suurin osa amfetamiinista tuikataan suoneen. Suomessa on todella paljon amfetamiiniaddikteja ja he käyttävät sitä suuria määriä päivässä, ja suurin osa heistä (vähintään 90%) käyttää sitä suonensisäisesti. Kommentin jätti 84.230.78.243 (keskustelu – muokkaukset).

"Erityisesti suonensisäinen käyttö on Suomessa nopeasti lisääntynyt, ja noin 70–80 prosenttia huumeita suonensisäisesti käyttävistä on amfetamiinin käyttäjiä."

Reindeerspottingissa mainittiin ohimennen että jonain tiettynä vuonna Subutex ohitti amfetamiinin suosituimpana suonensisäisenä huumeena, haluaisiko joku korjata ja lähteettää?"

Haitat

Haitoista puhuttaessa pitäisi tehdä selväksi minkälaisista määristä on kyse. Koskevatko mainitut haitat esimerkiksi lääkekäytössä käytettäviä määriä vai ei. --128.214.214.6 25. helmikuuta 2012 kello 18.35 (EET)

Lääkekäyttö

Joku juuri poisti artikkelista kohdan jossa mainittiin amfetamiinin lopettaminen lääkekäyttöön sen haittojen vuoksi. Itseään amfetamiinia tuskin käytetään lääkkeenä ainakaan suomessa mutta erinäisiä lääkkeitä on joiden molekyylirakenne on samankaltainen kuin amfetamiinilla. Esimerkkinä Conserta --Lympri ^(Viesti) 8. lokakuuta 2014 kello 17.37 (EEST)

Selvyyden vuoksi tulisi varmaankin ensimmäisenä määritellä mitä amfetamiinilla tarkoitetaan. Amfetamiinihan on raseeminen seos, joka koostuu deksamfetamiinista ja levoamfetamiinista. Raseemisena seoksena tai muunlaisena suolojen ja isomeerien seoksena amfetamiinia tuskin on käytetty lääkkeenä Suomessa enää pitkään aikaan mutta deksamfetamiinia kylläkin on. Deksamfetamiinissa painottuu psykostimulanttiset vaikutukset, levoamfetamiinissa sympaattista hermostoa kiihdyttävä vaikutus. Deksamfetamiini periaatteessa siis on vastuussa niistä lääkevaikutuksista, joita amfetamiinista yleensä haetaan. Koska deksamfetamiini on amfetamiinissa pääasiallinen psykoaktiivinen komponentti, on se myös päihdetarkoituksessa haluttu. Tähän väärinkäyttöpotentiaaliin on pyritty vastaamaan luomalla aihiolääke lisdeksamfetamiini, joka muuttuu deksamfetamiiniksi vasta ihmisen metabolian kautta. Deksamfetamiinilääkitykset kenties pyritään tämän myötä vaihtamaan lisdeksamfetamiiniin. Fimean lääkehaku antaa deksamfetamiinille vain yhden tuloksen, joka ei ole enää kaupan. Tosin sieltä ei näytä löytyvän mitään erityisluvan vaativia lääkevalmisteita (esim. Bedrocan). Tietääkseni ihan viimepäiviin asti on Suomessa käytetty ADHD:n lääkintään eritysluvallisesta Dexamfetamine Sulphate 5mg valmistetta.[1][2]

Mainitun kohdan poistajan perusteluissa oli, ettei lähteessä mainita tuota asiaa, mutta selkeästi ei ole osattu vain käyttää päihdelinkin ominaisuuksia. Kun Amfetamiini pikatieto artikkelin vasemmalla olevista painikkeista painaa, että Näkymä: Laaja, ilmestyy arikkeliin vihreällä olevia täydennyksiä ja heti ensimmäisen kappaleen lopussa on tämä maininta lääkekäytön lopettamisesta. Lähteenä on kuitenkin Dahl P & Hirschovits T (2005): Tästä on kyse – tietoa päihteistä. Helsinki: YAD Youth Against Drugs ry, joka on lähdeteoksena kovin vaihtelevan laatuinen ja teoksessa itsessään on käytetty paikoitellen melko heikkotasoisia lähteitä. Kokonaisuutta arvostellen ansiokas teos (ensimmäinen painos vuodelta 1996) mutta jos mahdollista, niin pyrkisin käyttämään tuoreempia lähteitä. Käytetäänkö amfetamiinia Suomessa lääkkeenä on siis hieman määrittelykysymys ja jos siitä haluaa jotain sanoa niin parempi että kirjoitta asian auki eikä jätä sitä tulkinnanvaraiseksi. Välttäisin myös ainakaan artikkeleissa kuvailemasta amfetamiinin[3] ja metyylifenidaatin[4] molekyylirakenteita samankaltaisiksi, koska sekin on paljolti määrittelykysymys, että mihin vetää samankaltaisuuden rajan. Tämä myös sen takia että maallikolle ei ehkä ole automaattisesti selvää, että molekyylirakenteen samankaltaisuus ei takaa samanlaisia farmakologisia vaikutuksia, kuten juuri vaikkapa deksamfetamiini ja levoamfetamiini todistavat. Niiden molekyylirakenteissahan ei ole mitään muuta eroa kuin että ne ovat toistensa peilikuvia ja niillä on merkittävästi erilainen vaikutus.--Custoo (keskustelu) 8. lokakuuta 2014 kello 20.06 (EEST)

Takavarikkotilastoista

Tuota takavarikkomäärien ilmoittamista ylipäätään kaikkien huumeartikkelien kohdalla pitäisi miettiä vähän laajemmin. Luvut voi heitellä vuosittain paljonkin jos kiinni jää yksittäisiä isoja eriä. Esimerkiksi tuo "Suomen tulli takavarikoi vuoden 2014 ensimmäisellä puoliskolla noin 72 kiloa amfetamiinia." niin tuostahan 50 kiloa oli yhdessä satsissa. Samoin huumepoliisit ovat mediassa kertoneet sitä että kun jahdataan isomman luokan järjestäytynyttä rikollisuutta niin yhden tapauksen selvittäminen voi kestää parikin vuotta, jolloin isot takavarikot sijoittuvat sille vuodelle, jolloin tekijät saadaan kiinni. Mediassa on sitäkin käsitelty että nämä tilastot eivät kerro yhtä suorasti huumetilanteesta kuin poliisin resurssien kohdentamisesta. Arvioiden mukaan poliisi saa huumausainerikollisuudesta noin 10% kiinni, joten jos poliisi yhtään lisää siihen resursseja niin tilastot nousevat helposti, koska sitä tutkimatonta sarkaa riittää aina enemmän kuin mihin olisi resursseja. Toisekseen jos aine on jäänyt kiinni tullissa, niin se ei välttämättä kerro mitään Suomen markkinoista, koska aine on voinut olla vain läpikulkumatkalla johonkin toiseen maahan. Jos takavarikkolukuja halutaan artikkeleissa ilmoittaa, niin mielestäni nämä asiat tulisi avata ja antaa lukuja pidemmältä aikaväliltä.--Custoo (keskustelu) 4. huhtikuuta 2015 kello 13.45 (EEST)

Parasta olisi kun tuo tilastotieto olisi kokonaiselta kalenterivuodelta eikä vain puolikkaalta. Mun mielestä tuo tilastotieto ihan yksinäänkin kertoo jotain, vaan ei kaikkea. Varmasti löytyy sävyjä ja vivahteita. Tuosta luvusta näkee vain miten paljon on jäänyt tullin haaviin, ei sen enempää väitetäkään. Ero kymmenen kilotonnin ja kymmenen mikrogramman välillä on kuitenkin selvä, että jokin järkevä luku on esitetty, ja lukijoille tuo luvun esittäminen on varmaan ihan hyödyllistä. --Hartz (keskustelu) 7. huhtikuuta 2015 kello 19.52 (EEST)

Varmaan voi hahmottaa, että se on paljon amfetamiinia, mutta 50 kiloa tai 1000 kiloa ei välttämättä ole kumpikaan yhtään sen konkreettisempia lukijalle. Jotta maalikkolukija osaisi asettaa 72 kiloa amfetamiinia mihinkään järkevään mittasuhteisiin, niin tulisi varmaan suht samassa kappaleessa kertoa, mikä on tyypillinen käyttöannos. Takavarikoidut kilot ei myöskään kerro puhtautta. Jos saadaan isoja eriä kiinni alkupäässä niin siellä on todennäköisesti paljon puhtaampaa ainetta kuin mitä takavarikoidaan katukauppiaalta. Ihan lonkalta heitän että kilo tullissahan voi olla vaikka kolme kiloa kadulla, eli 50 kiloa tullissa voisi olla 150 kiloa kadulla. Miten voi tästä 72 kilosta sitten päätellä paljonko siinä oli käyttöannoksia? Toinen esimerkki suhteiden hahmottamisen vaikeudesta ilman tarkempia tietoja on se, että suurin osa Suomen viranomaisten takavarikoimista huumeistahan on khatia, jos katsotaan pelkkää painoa. Noin 3000-4000 kiloa per vuosi. Jotta osaisi asettaa vitsin oikeisiin mittasuhteisiin, pitää tietää että käyttöannos on noin 100g. Näin vuodessa saatu saalis olisi noin 30000 käyttöannosta. Yritin vähän päihdelinkistä katsella amfetamiinin annoksia niin yhdestä grammasta katuamfetamiinia voisi saada ehkä 2-10 annosta riippuen käyttötavasta, puhtaudesta, yksilöllisistä eroista. Näin jo kolmessa kilossa katuamfetamiinia voisi olla tuo sama 30000 käyttöannosta kuin 3000 kilossa khatia. Jos maallikolta kysyy onko 3 kiloa amfetamiinia paljon ja onko 3000 kiloa khatia paljon, niin osaisiko hän mieltää ne jollain tasolla saman arvoisiksi? Vähän epäilisin ettei pelkät kilomäärät tavan lukijalle paljoa aukene, ellei lukuja laiteta johonkin mittasuhteisiin.--Custoo (keskustelu) 7. huhtikuuta 2015 kello 20.58 (EEST)

Tyypilliset käyttöannokset kannattaisi ilman muuta kertoa artikkeleissa. Ne on myös vaihtelevia: riippuu henkilön painosta, toleranssista, aineen puhtaudesta, käyttötavasta jne. Joo, toki noin, että ainakin jauheita leikataan talkilla tai jollain, että tullin haaviin jäävä aine voi olla vahvempaa. Joistain tablettimuodossa olevista aineista on kai tieto kappalemäärinä, esim. tuhat tablettia, ei niinkään grammoina tms. Täydellisyyteen voidaan pyrkiä, mutta vaikea sitä on saavuttaa, sillä näissä kaikissa on haitaria, mutta jos suurin piirtein saataisiin jotain järkevää tietoa esitettyä. --Hartz (keskustelu) 7. huhtikuuta 2015 kello 21.14 (EEST)