Keskuslukitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keskuslukituksen kauko-ohjain avaimenperässä.

Keskuslukitus on autojen varuste ja osa lähes kaikkien uusien autojen sähköjärjestelmiä. Sen tehtävänä on avata ja lukita ajoneuvon ovien ja luukkujen lukot.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkään 1980-luvulle keskuslukitus oli vain kalliimmissa malleissa, joko vakiona tai lisävarusteena. Joihinkin malleihin oli mahdollista asentaa jälkikäteen tarvikesarja, tämä koostui useista johtonipuista, kytkimistä ja muista osista. Usein monen automallin erikoisvarustellut versiot sisälsivät poikkeuksetta keskuslukituksen. 1990-luvun lopulla keskuslukitus alkoi yleistyä nopeasti. Yksi yleistymisen syy oli etenkin CAN-väylän käyttöönotto autojen sähköjärjestelmissä. Koska keskuslukituksen komponentit saavat ohjauskomennot väylältä, jonka johdotus on joka tapauksessa olemassa, tarvitsee tehtaalla sen lisäksi asentaa vain kyseinen huokea alihankkijan toimittama yleismallinen vakiokomponentti.

Nykyään keskuslukitus on autoissa vakiovarusteena.

Keskuslukituksen eri muodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskuslukitusta on pääasiassa kolmea eri tyyppiä:

  • Kauko-ohjaamattomassa keskuslukituksessa avainta kierretään yhdessä lukossa, jolloin lukitus aukesi muistakin lukoista.
  • Kauko-ohjatun keskuslukituksen käyttö tapahtuu lähes aina avaimenperässä tai itse avaimessa olevalla radiotoimisella kaukosäätimellä.
  • Avaimeton järjestelmä on uudemmissa automalleissa tavattava ominaisuus. Auto tunnistaa kuljettajan, mikäli auton oikea avain on esimerkiksi taskussa. Tällöin kuljettajan ei tarvitse kuin tarttua oven kahvasta, jolloin lukitus avautuu. Myös auton moottorin käynnistys tapahtuu käynnistyspainikkeella, lähettimen ollessa esimerkiksi kuljettajan taskussa. Kun auto sammutetaan ja kuljettaja poistuu tarpeeksi kauas autosta, ovet lukkiutuvat automaattisesti.