Kesalpiniat

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kesalpiniat
Riikinkukkokesalpinia (Caesalpina pulcherrima)
Riikinkukkokesalpinia (Caesalpina pulcherrima)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Versokasvit Embryophyta
Alakaari: Putkilokasvit Tracheophyta
Yläluokka: Euphyllophyta
Luokka: Siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka: Koppisiemeniset Angiospermae
Osaluokka: Kaksisirkkaiset Dicotyledoneae
Ylälahko: Rosanae
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Alaheimo: Caesalpinioideae
Suku: Kesalpiniat Caesalpinia
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kesalpiniat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kesalpiniat Commonsissa

Kesalpiniat (Caesalpinia) ovat hernekasveihin kuuluva puuvartissuku. Ainakin keltakesalpiniaa (C. gilliesii) käytetään huonekasvina.[1]

Suvun lajit kasvavat lämpimillä alueilla eri puolilla maapalloa.[2]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesalpiniat ovat melko vaihtelevanlaisia kasveja. Ne ovat puita, pensaita, kiipeileviä ja usein melko piikkisiä köynnöksiä. Useimmat ovat ainavihantia, jotkut pudottavat lehtensä kuivan kauden ajaksi. Lehdet ovat pariliuskaisia, joskus hyvin suuria ja runsaslehdykkäisiä.[2]

Kesalpiniat kukkivat tähkämäisin kukinnoin, jotka sijaitsevat ylimpien lehtien hangoissa. Kukinnot voivat olla hyvin näyttäviä. Terälehdet ovat väriltään enimmäkseen puna-, kelta- tai kermansävyisiä. Terälehdet ovat erillisiä toisistaan. Heteet ovat huomiota herättäviä. Siemenet sijaitsevat hernekasveille tyypillisissä paloissa.[2]

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesalpinialajien määrä on noin 70.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Botanica. The illustrated A-Z of over 10,000 garden plants and how to cultivate them. Cologne 1999. ISBN 3-8290-3068-1
  • Räty, E. ja Alanko, P. 2004: Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliitto. ISBN 951-8942-57-9

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Räty ja Alanko 2004:37
  2. a b c d e f g Botanica, s. 164
  3. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.