Kerrostamismenetelmä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Kerrostamismenetelmä eli superpositiomenetelmä tai superponointimenetelmä[1] on eräs virtapiirien piirianalyysissä käytettävä, superpositioperiaatteeseen pohjautuva ratkaisumenetelmä.[2][3][4][5] Kerrostamismenetelmä perustuu virtapiirin jakamiseen osiin ja menetelmään, jossa eri lähteiden vaikutukset piiriin voidaan laskea ensin erikseen ja sitten yhteen, jolloin saadaan haluttu lopputulos.[2][1][6] Kerrostamismenetelmää voidaan siis käyttää tapauksissa, joissa lineaarinen piiri sisältää useita riippumattomia lähteitä.[2]
Kerrostamismenetelmää voidaan soveltaa suoraan joko virran tai jännitteen laskemiseen, muttei esimerkiksi tehon, sillä se ei ole lineaarinen suure.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lauri Aura & Antti J. Tonteri: Teoreettinen sähkötekniikka ja sähkökoneiden perusteet, s. 85. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20166-9.
- ↑ a b c d Martti Valtonen & Anu Lehtovuori: Piirianalyysi osa 1: tasa- ja vaihtovirtapiirien analyysi, s. 54–58. Helsinki: Unigrafia Oy, 2011. ISBN 978-952-92-8720-8.
- ↑ Vesa Linja-aho: Sähkötekniikan ja elektroniikan harjoituskirja korkeakouluille, s. 30–31. Avoimet oppimateriaalit ry, 2014. ISBN 978-952-7010-04-4.
- ↑ Charles K. Alexander & Matthew N. O. Sadiku: Fundamentals of Electric Circuits, s. 419–422. Seventh Edition. McGraw-Hill Education, 2021. ISBN 978-1-260-57079-3 (englanniksi).
- ↑ Kimmo Silvonen: Sähkötekniikka ja piiriteoria, s. 64. Helsinki: Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-362-7.
- ↑ Nigel P. Cook: Introductory DC/AC Circuits, s. 285–289. Sixth Edition. Pearson Prentice Hall, 2005. ISBN 0-13-114006-X (englanniksi).