Keppihevonen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keppihevosella ratsastusta.

Keppihevonen (joskus myös ”kepru”, ”keppari” tai ”keppis”) on kepillinen tyypillisesti kankaasta valmistettu hevonen. Keppihevosen pää voidaan myös valmistaa puusta, muovista, sukasta tai langasta tai se voidaan huovuttaa. Keppihevoset ovat vaihtoehtoinen harrastusmuoto oikeille hevosille ja ratsastukselle, jos esimerkiksi ei voi harrastaa hevosia allergian tai harrastuksen korkeiden kustannusten takia.

Keppihevosharrastukseen voi liittyä keppihevosella ratsastamisen ja hoidon (kuten harjaamisen) lisäksi keppareiden ja niiden kaikenlaisten varusteiden tekemistä, joista yleisimpiä ovat suitset ja riimut, internet-toiminta (esimerkiksi erilaisiin keppihevoskilpailuihin osallistumista), oman keppihevostallin sivujen ylläpitoa, muiden tallien katselua ja blogien seuraamista, keppihevosten tekemiseen tai niillä ratsastamiseen liittyvien videoiden julkaisua videonjakopalveluissa, omien mielipiteiden ilmaisua erilaisissa keppihevosiin liittyvillä foorumeilla ja niin edelleen. Jotkut keskittyvät vain keppihevosten ”kasvatukseen” eli niiden ompelemiseen. Keppihevosia tehdään eri rotuisia usein oikeiden hevosten rotujen mukaisesti. Niiden varusteet ovat myös samoja, kuin oikeidenkin hevosten.[1] Joillakin keppihevosilla saattaa olla karvapäällysteinen varsi, tai jopa liehuva häntä kepin toisessa päässä. Yhä useammin keppihevosten suu on tehty avoimeksi niin, että suuhun voi laittaa kuolaimet. Keppihevosia myydään valmiina, mutta sellainen voidaan helposti valmistaa myös itse. ”Keppihevoskasvattajilta” voi myös ostaa tai tilata itselleen käsintehdyn keppihevosen. Hevosille voidaan tehdä myös sukutaulu aivan oikeiden hevosten tapaan.[2]

Tölttiesteratsastusta keppihevosella.

Harrastaminen nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keppihevosratsastus on ollut nousussa Suomessa 2000-luvun alusta lähtien. Keppihevosille tehdään yhä hienompia varusteita ja ratsastus on muuttunut yhä realistisemmaksi. Talli muuttuu suuremmaksi ja aidommaksi hevoskatraan lisääntyessä. Yhdessä ystävien kanssa on mukavaa ratsastaa, ja se kehittää niin kuntoa kuin kädentaitojakin. Suomessa keppihevostalleja on arviolta yli tuhat, mutta tarkkaa määrää on mahdotonta sanoa, sillä koko ajan joku lopettaa tai perustaa uuden tallin. Kaikkia näistä talleista ei tietenkään ole netissä.[2] Keppihevosratsukoille pidetään myös sekä virtuaalisia että oikeita kilpailuja ja näyttelyjä. Kilpailuissa voi voittaa ruusukkeita tai pokaaleja, niin kuin oikeillakin hevosilla. Näyttelyissä arvostellaan keppihevosen ulkonäkö, ompelukset, korvat, harjansiisteys ja niin edelleen. Myös kouluratsastusta voi harrastaa keppihevosilla, niillä on samat askeleet ja luokat kuin oikeilla hevosilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomalainen, Suvi: Puuhevoset hirnahtelevat Riikan tallilla. Hevoshullu, 1998, nro 19, s. 19–21. Egmont Kustannus.
  2. a b Nissi, Emmi: Hop, kepparin selkään! Yhteishyvä, 2011, nro 9, s. 74–77. HOK-Elanto.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Uutela, Venla-Maria: Keppari – Keppihevosten maailma. Kustannus Oy Pieni Karhu, 2010. ISBN 978-952-5321-70-8
  • Uutela, Venla-Maria: Keppihevosten varusteet. Kustannnus Oy Pieni Karhu, 2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]