Keppihevonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keppihevosella ratsastusta

Keppihevonen, joskus myös "kepru" tai "keppari", on kepillinen tyypillisesti kankaasta valmistettu hevonen. Keppihevosen pää voidaan myös valmistaa puusta, muovista, langasta tai se voidaan huovuttaa. Keppihevoset ovat vaihtoehtoinen harrastusmuoto oikeille hevosille ja ratsastukselle, jos esimerkisksi ei voi harrastaa hevosia allergian tai harrastuksen korkeiden kustannusten takia.

Keppihevosharrastukseen voi liittyä keppihevosella ratsastamisen ja hoidon (esim. harjaamisen) lisäksi keppareiden ja niiden kaikenlaisten varusteiden tekemistä, joista yleisimpiä ovat suitset ja riimut), Internet-toiminta (esimerkiksi erilaisiin keppihevoskilpailuihin osallistumista, oman keppihevostallin sivujen ylläpitoa, muiden tallien katselua ja blogien seuraamista, keppihevosten tekemiseen tai niillä ratsastamiseen liittyvien videoiden julkaisua videonjakopalveluissa, omien mielipiteiden ilmaisua erilaisissa keppihevosiin liittyvillä foorumeilla jne.) Jotkut keskittyvät vain keppihevosten "kasvatukseen" eli niiden ompelemiseen. Keppihevosia tehdään eri rotuisia usein oikeiden hevosten rotujen mukaisesti. Niiden varusteet ovat myös samoja, kuin oikeidenkin hevosten.[1] Joillakin keppihevosilla saattaa olla karvapäällysteinen varsi, tai jopa liehuva häntä kepin toisessa päässä. Yhä useammin keppihevosten suu on tehty avoimeksi niin, että suuhun voi laittaa kuolaimet. Keppihevosia myydään valmiina, mutta sellainen voidaan helposti valmistaa myös itse. Kun tutustuu paremmin eri "keppihevoskasvattajiin", voi ostaa tai tilata itselleen käsintehdyn keppihevosen. Hevosille voidaan tehdä myös sukutaulu aivan oikeiden hevosten tapaan.[2]

Tölttiesteratsastusta keppihevosella.

Keppihevosharrastus käy kaikille, joilla on mielikuvitusta: ilman sitä hevosista ei tule "eläviä".[1]

Harrastaminen nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keppihevosratsastus on ollut nousussa Suomessa 2000-luvun alusta. Keppihevosille tehdään yhä hienompia varusteita ja ratsastus on muuttunut yhä realistisemmaksi. Talli muuttuu suuremmaksi ja aidommaksi hevoskatraan lisääntyessä. Yhdessä ystävien kanssa on mukavaa ratsastaa, ja se kehittää niin kuntoa kuin kädentaitojakin. Suomessa keppihevostalleja on arviolta yli tuhat, mutta tarkkaa määrää on mahdotonta sanoa, sillä koko ajan joku lopettaa tai perustaa uuden tallin. Kaikkia näistä talleista ei tietenkään ole netissä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suvi Suomalainen: Puuhevoset hirnahtelevat Riikan tallilla. Hevoshullu, 19/1998, s. 19-21. Egmont Kustannus.
  2. a b Emmi Nissi: Hop, kepparin selkään!. Yhteishyvä, 9/11, s. 74-77. HOK-Elanto.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Venla-Maria Uutela: Keppari – Keppihevosten maailma. Kustannus Oy Pieni Karhu 2010. ISBN 978-952-5321-70-8
  • Venla-Maria Uutela: Keppihevosten varusteet. Kustannnus Oy Pieni Karhu 2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keppihevonen.