Keltavatsamonarkki
| Keltavatsamonarkki | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Sieppomonarkit Stenostiridae |
| Suku: | Chelidorhynx |
| Laji: | hypoxanthus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Chelidorhynx hypoxanthus |
|
 |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Keltavatsamonarkki (Chelidorhynx hypoxanthus)[2] on sieppomonarkkeihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltavatsamonarkki kasvaa noin 13 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat enimmäkseen toisiaan ulkonäöltään. Lajin pää on keltainen ja päälaki vihreä. Silmiä ympäröi laaja naamio, joka on koiraalla musta ja naaraalla tumman ruskea. Keltavatsamonarkin selkä ja siivet ovat harmahtavan vihreät ja siivissä on ohut valkoinen juova. Viuhkamainen pyrstö on musta ja valkokärkinen. Linnun rinta ja vatsa ovat keltaiset.[3][4]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltavatsamonarkin levinneisyysalue ulottuu Pakistanista Kiinan länsiosien kautta Thaimaahan.[1] Lajin elinympäristöä ovat lehti- ja sekametsät 2 400–4 000 metrin korkeudella merenpinnasta. Talvisin se elää alempana. Keltavatsamonarkki liikkuu yksin tai pareittain erityisesti vesialueiden läheisyydessä. Varsinkin talvella se liittyy sekaparviin yhdessä muiden lintujen kanssa. Keltavatsamonarkin ravintoa ovat hyönteiset.[3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Chelidorhynx hypoxanthus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Keltavatsamonarkki – Chelidorhynx hypoxanthus Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 4.11.2023.
- ↑ a b Carol Inskipp, Richard Grimmett, Tim Inskipp: Birds of Bhutan and the Eastern Himalayas, s. 220. Bloomsbury, 2020. ISBN 978-1-4729-4189-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.11.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Bikram Grewal, Manjula Mathur, Tripta Sood: Wildlife of India, s. 160. Princeton University Press, 2022. ISBN 978-0-691-21770-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.11.2023). (englanniksi)
- ↑ Liu Yang, Chen Shuihua: Birds of China, s. 335. Princeton University Press, 2022. ISBN 978-0-691-23752-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.11.2023). (englanniksi)
| ||||||||||