Keltaohdake
| Keltaohdake | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Alaheimo: | Carduoideae |
| Suku: | Ohdakkeet Cirsium |
| Laji: | oleraceum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Keltaohdake (Cirsium oleraceum) on monivuotinen ohdakelaji. Se on Suomessa harvinainen ja kasvaa yleisempänä Keski- ja Itä-Euroopassa.[1] Kasvi on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi, mutta vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa se luokiteltiin vaarantuneeksi.[2]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltaohdake kasvaa 50–150 senttimetriä korkeaksi. Sen lehdet ovat vihreitä, lähes kaljuja, pariliuskaisia ja laidoiltaan ohut- ja keltapiikkisiä. Ylimmät lehdet ovat sepiviä ja yleensä liuskattomia. Lisäksi sen mykeröiden alla on leveitä vaaleanvihreitä ylälehtiä. Mykeröiden kukat ovat vaaleankeltaisia. Keltaohdake kukkii heinä–syyskuussa.[3][2]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltaohdake esiintyy Länsi-Euroopasta Ranskasta läntiseen Siperiaan. Suomessa keltaohdake on melko harvinainen ja sitä esiintyy Etelä-Suomesta Etelä-Lapin korkeudelle. Satunnainen löytö tunnetaan myös Itä-Lapista. Laji on alkuperäisenä harvinainen ja esiintyy luonnontilaisella kasvupaikalla Ahvenanmaalla Jomalassa. Muuten kasvi esiintyy Suomessa yleensä uustulokkaana tai viljelykarkulaisena. Keltaohdaketta on käytetty Suomessa myös koristekasvina ja muutamilla paikkakunnilla on syntynyt pysyviä kasvustoja sen levitessä asutuksen lähiympäristöön. Leviämistä on tapahtunut myös puutavaran tuonnin tai sodanaikaisten rehukuormien mukana.[4][5][6]
Keltaohdake kasvaa kosteilla niityillä, ojanpientareilla, puronvarsilla, soilla, lehtimetsissä ja joutomailla.[5][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Anderberg, A. & A-L: Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 29.3.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b Keltaohdake – Cirsium oleraceum Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 29.3.2021.
- ↑ Keltaohdake (Cirsium oleraceum) Luontoportti. Viitattu 26.12.2021.
- ↑ Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. (toim.): Suomen uhanalaiset kasvit, s. 122–124. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6593-2.
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Kasviatlas 2020: Keltaohdakkeen levinneisyys Suomessa.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 642. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Keltaohdake (Cirsium oleraceum)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Cirsium oleraceum - keltaohdake