Kedra Mitrei

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kedra Mitrei (udmurtiksi Кедра Митрей, oikealta nimeltään Dmitri Ivanovitš Korepanov, ven. Дмитрий Иванович Корепанов; 28. syyskuuta 18921949) oli ensimmäinen merkittävä udmurttikirjailija.

Kedra Mitrei syntyi Igran kylässä talonpojan perheeseen. Vuonna 1907 hän pääsi Kazanin vierasheimoisten opettajaseminaariin, josta hänet kuitenkin pian erotettiin vapaa-ajattelijana. Hän kierteli eri puolilla Volgan ja Uralin seutua ja suoritti vuonna 1913 opettajan tutkinnon. Ensimmäisen maailmansodan ajan hän palveli Venäjän armeijassa ja osallistui Siperiassa Venäjän kansalaissotaan. Vuonna 1920 hän palasi kotiseudulleen, liittyi vuonna 1922 bolševikkipuolueeseen, työskenteli kansanvalistusosaston johtajana ja vuosina 1923–1928 Gudyri-lehden toimituksessa. 1930-luvun alussa Kedra Mitrei suoritti tutkinnon Idän kansojen kommunistisessa yliopistossa Moskovassa ja työskenteli sen jälkeen Udmurtian pedagogisen korkeakoulun ja tieteellisen tutkimusinstituutin kielen ja kirjallisuuden laitosten johtajana. Vuonna 1934 hän osallistui Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseen edustajakokoukseen ja vuosina 1934–1937 toimi Udmurtian kirjailijaliiton puheenjohtajana.

Vuonna 1915 Kedra Mitrei julkaisi Blagoveštšenskissä kansanperinteeseen pohjautuvan historiallisaiheisen tragedian Eš-Terek. Vuonna 1926 ilmestyi ensimmäinen versio vuosien 1904–1920 tapahtumille omistetusta historiallisesta kertomuksesta Vuž gurt (”Vanha kylä”), jonka uusi laitos ilmestyi vuonna 1936 nimellä Zurka Vužgurt (”Vanhakylä vavahtaa”). Kirjailijan pääteos on vuonna 1929 ilmestynyt ensimmäinen udmurtinkielinen romaani Śekyt zibet (”Raskas ies”), joka kuvaa elämää 1700–1800-lukujen vaihteen udmurttikylässä. Vasta tekijän kuoleman jälkeen ilmestyi vuonna 1911 kirjoitettu omaelämänkerrallinen kertomus Ditja bolnogo veka (”Sairaan vuosisadan lapsi”).

Vuonna 1937 Kedra Mitrei joutui poliittisen vainon kohteeksi ja tuomittiin vankileirille. Kirjailija vapautettiin vuonna 1946, mutta vuonna 1948 hänet pidätettiin uudelleen. Hän kuoli karkotettuna Novosibirskin alueen Mihailovon piirin Tšumakovon kylässä.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pisateli Udmurtii: Biobibliografitšeski spravotšnik, s. 193–197. Iževsk: Udmurtija, 1989. ISBN 5-7659-0131-X.
  2. Domokos, Péter: Itäisten suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuudesta, s. 65–67. Porvoo: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1983. ISBN 951-717-305-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]