Katekumenaatti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Katekumenaatilla tarkoitetaan kaste- ja ehtoollisopin opetusta, joka annetaan ennen kastetta. Sana tulee kreikan kielen sanasta katekheo, joka merkitsee opettaa ja ohjata. Varhaisen kirkon ajalla katekumenaatin käyminen oli kasteen edellytys.

Katekumenaatti varhaisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apostolisella ajalla evankeliumin vastaanottaneet kastettiin yleensä saman tien. Kun kirkon oppi kasteesta ja ehtoollisesta alkoi muotoutua, alettiin kasteoppilaille eli katekumeeneille pitää katekumenaattia. Kasteoppilaaksi tuli ilmoittautua henkilökohtaisesti. Katekumeenit olivat osa uskovien seurakuntaa, vaikka eivät saaneetkaan osallistua ehtoollisen viettoon, koska heitä ei vielä ollut kastettu. Alussa seurakuntien kasteopetus vaihteli niin sisällöltään kuin pituudeltaankin. 200-luvun kirkkohistoriassa tunnetaan jopa kolme vuotta kestänyt kastekoulutus. Kastetoimitus saattoi lykkääntyä myös katekumeenin omasta toiveesta, sillä jotkut halusivat tulla kastetuiksi vasta kuolinvuoteella. 300-luvulla kasteoppi oli jo vakiintunut.

Katekumenaatin opetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katekumenaatin opetus sisälsi pelastushistorian kannalta keskeisiä asioita niin Vanhan kuin Uuden testamentin osalta. Isä meidän -rukouksen sisältö kuului oppiaineisiin, samoin kastetunnustus, joka jokaisen kasteelle pyrkivän tuli osata ulkoa ja lausua julkisesti ennen varsinaista kastetta. Kastetunnustuksesta oli monia eri muotoja, mutta useimmissa oli Kristuksen merkitystä korostava kolmiosainen kaava. Ensimmäisinä vuosisatoina kasteoppilaat kastettiin yleisimmin upottamalla veteen. Kaste ja sen yhteydessä tehty ristinmerkki symboloivat kastettavan yhteyttä kuolleeseen ja ylösnousseeseen Kristukseen. Kaste merkitsi kastettavalle syntien anteeksiantoa ja uuden elämän alkua. Muutoksen merkiksi kasteoppilas pukeutui kasteen jälkeen valkoisiin vaatteisiin.

Katekumenaatin uusi tuleminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katekumenaatti teki uuden tulemisen Ranskassa 1900-luvun puolivälissä. Sen avulla tarjottiin kirkon opista vieraantuneille mahdollisuus etsiä ja löytää syvempää tietoa kristinuskosta. Suomessa ensimmäinen katekumenaatti käynnistyi Vaasan ruotsinkielisessä evankelisluterilaisessa seurakunnassa syksyllä 2007. Seuraavana keväänä 2008 myös Kallion seurakunta otti toiminnan ohjelmaansa. Katekumenaatti sai laajaa kiinnostusta, ja pian se oli levinnyt kaikkialle Suomeen.

Katekumenaatti johdattaa seurakunnan yhteyteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katekumenaattia toteutetaan pienryhmissä, jossa ohjaajan ja papin johdolla syvennytään kristilliseen uskoon. Seurakunnan maallikot ovat etsijöiden matkakumppaneina ja toimivat usein myös ohjaajina. Katekumenaatissa pienryhmän vuoden mittainen kokoontumisjakso on jaettu tervetulon, kasvun, syventymisen ja yhteyden vaiheeseen. Jokaiseen vaiheeseen liittyy oma jumalanpalveluksensa. Katekumenaatissa annetaan tilaa etsijän kysymyksille ja erilaisille maailmankuville. Katekumenaatista etsijä voi löytää tien kristinuskoon ja seurakunnan yhteyteen.

Bibliografia

  • Af Hällström, Gunnar & Anni Maria Laato & Pihkala Juha: Johdatus varhaisen kirkon teologiaan, 2005, Helsinki, Kirjapaja Oy
  • www.ekumenia.fi (luettu 5.4.2018)
  • www.seurakuntalainen.fi (luettu 5.4.2018)
  • www.notes.evl.fi (luettu 5.4.2018)