Kastraatiopelko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kastraatiopelko on Sigmund Freudin esittämän[1] teorian mukaan osalla poikalapsista esiintyvä pelko siitä, että he menettäisivät sukupuolielimensä. Teorian mukaan pelon taustalla on se, että lapsi, jolla itsellään on siitin on huomannut, ettei kaikilla ihmisillä ole siitintä mutta ei vielä ole oppinut, että tässä on kyse luonnollisesta sukupuolierosta. Lapsi ei vielä tiedä, että paitsi se, että ihmisellä on siitin, myös se, että ihmisellä ei ole siitintä, on synnynnäinen ominaisuus. Tällainen lapsi luulee, että kaikilla ihmisillä se on syntyessään, mutta osalta isä katkaisee sen. Lapsi pelkää, että niin tekee myös hänen isänsä hänelle.[2][3] Freudin käsitystä ilmiön universaaliudesta on arvosteltu.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sammallahti, Pirkko: Freud ja kastraatiokompleksi. Psykoterapia, 2011, 30. vsk, nro 4, s. 424–427. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.9.2015.
  2. Wolman, Benjamin: Lapsen pelotlähde tarkemmin?
  3. Suomalainen lapsi, vanhempien käsikirjalähde tarkemmin?