Kartusiaani

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kissarotua. Katolisesta sääntökunnasta katso kartusiaanit.
Kartusiaani
0612 chartreux vitscha orsbleus.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa: Ranska
Rodun syntyaika: n. 1500-luku
Rodun lyhenne: CHA
Kategoria: III
Ulkonäkö
Turkki: lyhyt
Paino: urokset 5–8 kg,
naaraat 4–5 kg

Kartusiaani (ransk. Chartreux) on kissarotu. Se on vanha ranskalainen alkuperäisrotu, joka tunnetaan ainakin 1500-luvulta alkaen.[1] Kantamuodoltaan kartusiaani on rekisteröimätön lyhytkarva. Kartusiaani on väriltään aina sininen. Luonteeltaan kartusiaanit ovat rauhallisia ja seurallisia. Kartusiaani on rotuna lyhytikäinen, joten se saattaa elää vain seitsemän vuotta, on toki yksilöitä jotka elävät pitkäänkin.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen turkki on kaksikerrosturkki eli pohjavilla ja päällyskarva ovat saman pituiset. Kartusiaani on luonteeltaan myös aika koiramainen. Kartusiaani on lihaksikas ja kookas kissa. Urokset ovat huomattavasti suurempia kuin naaraat. Uroksen paino noin 5–8 kg tai jopa enemmän, naaraan noin 4–5 kg. Rotu kehittyy hitaasti, vaikka onkin kookas. Uros on täysin kehittynyt vasta 4–5-vuotiaana, naaras 2–3-vuotiaana

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset maininnat kartusiaaneista on jo 1500-luvulta. Vanhemman kirjallisuuden mukaan kartusiaanit kulkeutuivat ristiretkeläisten mukana Ranskaan noin 400-500 vuotta sitten Aasiasta. Ranskankielinen nimitys "Chartreux" tuli 1600-luvun aikana. Luonnontieteilijät Linnaeus ja Buffon antoivat sille latinankielisen nimen (Felis catus coeruleus, "sininen kissa") erotuksena tavallisesta kotikissasta (Felis catus domesticus). Vaikka ne tunnettiin ranskalaisina kissoina, niitä pidettiin tavallisen kansan kissana. Kartusiaaneja arvostettiin tuohon aikaan varsinkin nahan ja lihan takia rotan pyydystäjinä.lähde?

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ranskalaiset kissankasvattajat kiinnostuivat tämän vanhan kissarodun säilyttämisestä. Toisen maailmansodan jälkeen ei kartusiaanien luonnonkantoja enää ollut, ja sen jälkeen kartusiaaneja on saanut vain kasvattajilta. Kartusiaanit ovat vieläkin melko harvinaisia ympäri maailmaa, jopa Ranskassa. Kuitenkin nykyään kartusiaani on tullut yleisemmäksi kasvatuksen laajennettua. Suomessa oli kartusiaanin nimellä kissoja 1960-1970-luvuilla. Kun FiFe (Fédération Internationale Féline) 1977 uudelleen eriytti kartusiaanin ja sinisen britin standardin, niin kartusiaanit katosivat Suomesta. Vuonna 1999 tuotiin Suomeen ensimmäinen kartusiaani yli kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartusiaanit ovat muihin rotuihin verrattuna hyvin hiljaisia. On tavattu myös kartusiaaneja, jotka ovat lähes mykkiä.lähde? Kartusiaanit ovat muutenkin säyseitä, lapsiystävällisiä ja myös aika sopeutuvia. Kartusiaanit monien kissojen tapaan pitävät tietynlaisesta päivärytmistä, eikä kovin isoista muutoksista. Kartusiaanit ovat hyvin "koiramaisia" kiintymykseltään ja käytökseltään. Ne oppivat nimensä yleensä kohtalaisen nopeasti ja tulevat luokse kutsusta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pocket guide to cats, s. 244. Rochester: Grange, 2008. 520594051. ISBN 9781848040403, 1848040407. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.11.2019).