Carolus Pictorius
Carolus Olai Pictorius Aboensis eli Karl Olofsson tai Olsson (k. 1649) oli suomalainen pappi ja hartauskirjallisuuden suomentaja.[1]
Pictoriuksen isä oli turkulainen porvari, maalari ja talonomistaja Olof (Olavi) Målare. Pictorius oli 1620-luvun alussa sotilaspappina muun muassa Riiassa varuskuntapalveluksessa olleessa joukko-osastossa. Hän oli Nauvon Seilin hospitaalinsaarnaajana 1624–1629 mutta joutui sitten "heikkopäisenä" saman hospitaalin potilaaksi. Hän kuoli Selissä vuonna 1649.[1]
Pictorius suomensi muutamia hartauskirjoja jotka painettiin Riiassa 1622. Toinen kirjoista oli neljän virren vihkonen jossa oli mukana myös nuotit. Tämä vihkonen on vanhin tunnettu suomenkielinen arkkijulkaisu ja vanhin painettu suomenkielinen koraalikokoelma. [1][2]
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- IV. suloista ja lohdullista kijtos ja rucous weisu Jumalan cunniaxi ja suomalaisten hywäxi käätty ja lauletta tehty Dynminnin linnas. A Carolo Pictorio, Aboensi militum concionatore. Präntätty Rigas Nicolaus Mollinuxeld. Anno 1622. 25. Ian., uusi näköispainos nimellä Carolus Pictoriuksen suomenkieliset virret vuodelta 1622 - Die finnischsprachige Kirchenlieder von Carolus Pictorius aus dem Jahre 1622. Suomi 118, 1. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1975
- Ristist ja kiusauxest P. Isäden ja Martyritten oppi ja neuwo Ruodzin kielexi käätty ja coottu. à M. Petro Gotho Norcopensi. Ja nyt Suomexi ulos tulkittu Riigan Caupungis. Carolo Pictorio Aboensi. Prändätty Riigas Nicolaus Mollinuxeld, Anno 1622. 4. Octob.