Karat (yhtye)
| Karat | |
|---|---|
 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1975– |
| Tyylilaji | rock, pop |
| Kotipaikka | Berliini, Saksa |
| Laulukieli | saksa |
| Levy-yhtiö | |
Karat on alkujaan itäsaksalainen, nykyään saksalainen rockyhtye. Se perustettiin vuonna 1975 Itä-Berliinissä ja oli suosittu sekä Itä-Saksassa että Länsi-Saksassa erityisesti 1980-luvulla, jolloin se julkaisi menestysalbuminsa Der blaue Planet.
Karatin edeltäjä oli Panta Rhei -niminen yhtye, joka hajosi solisti Veronika Fischerin siirryttyä soolouralle. Karat julkaisi ensimmäisen albuminsa Karat vuonna 1978, mutta vasta toinen albumi Über sieben Brücken toi yhtyeelle runsaasti julkisuutta. Suurinta suosiota Karat nautti Der blaue Planet -albuminsa julkaisun aikoihin 1980-luvun alkupuolella; ympäristönsuojelullisia teemoja käsittelevä nimikkokappale on yhtyeen suurin hitti ja kaikkien aikojen myydyin itäsaksalaisen yhtyeen single sekä Itä-Saksassa että kansainvälisesti.
Yhtyeen johtohahmo Herbert Dreilich sai vuonna 1997 sydänkohtauksen kesken keikan Madgeburgissa. Hän kuoli vuonna 2004. Dreilichin ehdotuksesta hänen poikansa, Claudius Dreilich (s. 1970), aloitti yhtyeen pääsolistina vuonna 2005.
Karat esiintyy yhä harvakseltaan. Vuonna 2020 Karatin oli tarkoitus järjestää 45-vuotisjuhlakiertue, joka jouduttiin perumaan covid-19-pandemian vuoksi.
Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karatin nykyiset jäsenet ovat:
- Claudius Dreilich (2005–), laulu
- Christian Liebig (1986–), basso
- Michael Schwandt (1976–), rummut
- Bernd Römer (1976–), kitara
- Martin Becker (1992–), kosketinsoitin
- Ulrich ”Ed” Swillms (1975–1987, uudelleen 2005–), kosketinsoitin
Entisiä jäseniä ovat:
- Herbert Dreilich (1975–2004), laulu, k. 2004
- Henning Protzmann (1975–1986), basso
- Hans Joachim Neumann (1975–1977), laulu
- Ulrich Pexa (1975–1976), kitara
- Konrad Burkert (1975–1976), rummut
- Thomas Kurzhals (1984–1992), kosketinsoittimet, k. 2014
- Thomas Natschinski (1981–1984), kosketinsoittimet
Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1978 – Karat
- 1979 – Über sieben Brücken
- 1979 – Albatros
- 1980 – Schwanenkönig
- 1982 – Der blaue Planet
- 1983 – Die sieben Wunder der Welt
- 1985 – 10 Jahre Karat – Auf dem Weg zu Euch – Live
- 1987 – Fünfte Jahreszeit
- 1990 – ... im nächsten Frieden
- 1991 – Karat
- 1995 – Die geschenkte Stunde
- 1997 – Balance
- 2000 – Ich liebe jede Stunde
- 2001 – 25 Jahre Karat – Das Konzert
- 2003 – Licht und Schatten
- 2005 – 30 Jahre Karat
- 2010 – Ich liebe jede Stunde Jubiläums-Edition
- 2010 – Weitergeh’n
- 2013 – Symphony
- 2015 – Seelenschiffe
- 2015 – 40 Jahre – Live von der Waldbühne Berlin
- 2018 – Labyrinth
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pop Nonstop – Caroline Gerlach, VEB Lied der Zeit, 1985.
- Über sieben Brücken – Wolfgang Schumann, Henschel Verlag, 1995.
- Meine Jahre mit Karat – Jens Fritzsche, 2005.
- Über sieben Brücken musst du gehn – Christine Dähn, Verlag Neues Leben, 2010.
- Karat (1) – Gert Friedrich, HMV, 1980.
- Karat (2) – Gert Friedrich, HMV, 1981.
- Karat (3) – Gert Friedrich, HMV, 1984.
- Über sieben Brücken – Gert Friedrich, HMV, 1985.
| ||||||||||||||||||
