Karakol
| Karakol Каракол |
|
|---|---|
.jpg) Dungaanien 1900-luvun alussa rakentama moskeija. |
|
  Karakol |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Kirgisia |
| Alue | Ysyk-Kölin alue |
| Hallinto | |
| – Hallinnon tyyppi | kaupunki |
| Väkiluku (2025) | 90 719 |
Karakol (kirg. Каракол) on piiritasoinen kaupunki ja Ysyk-Kölin alueen hallinnollinen keskus Kirgisiassa. Se sijaitsee Karakoljoen varrella Ysyk-Kölin altaan itäosassa Teskei Ala-Toovuorten pohjoisrinteilllä 386 kilometriä maan pääkaupungista Biškekistä itään.[1] Kaupungissa oli arviolta 90 719 asukasta vuonna 2025[2].
Ak-Suun piirin ympäröimä kaupunki sijaitsee Ysyk-Köljärveä kohti viettävällä kumpuilevalla tasangolla 1 690–1 825 metriä merenpinnan yläpuolella. Siihen kuuluu myös järven rannalle rakennettu Prževalsk pristanyn taajama. Kaupungin eteläpuolella on Karakolin rotko, jonka rinteillä on niittyjä ja kuusimetsiä. Ilmasto on mantereinen. Talvet ovat leutoja ja kesät lämpimiä. Keskilämpötila on tammikuussa –6 ja heinäkuussa 18 astetta. Vuotuinen sademäärä on 350–450 millimetriä.[1]
Venäläiset perustivat Karakolin kaupungin vanhan karavaanireitin varrelle vuonna 1869[1]. Se oli Semiretšjen alueeseen kuuluneen[3] kihlakunnan hallinnollinen, sotilaallinen ja kaupallinen keskus. Vuoden 1887 maanjäristyksen jälkeen kaupunki siirrettiin ylemmäs Karakoljoen varrelle. Vuonna 1897 siellä oli 8 000 ja vuonna 1939 21 000 asukasta. Kaupunki nimettiin vuonna 1889 Prževalskiksi tutkimusmatkailija ja maantieteilijä Nikolai Prževalskin mukaan, joka on haudattu Ysyk-Köljärven rannalle. Se sai entisen nimensä takaisin vuonna 1920, mutta kantoi Prževalskin nimeä jälleen vuosina 1939–1991.[1] Neuvostoaikana siitä kehittyi huomattava teollisuuskeskus[3].
Karakol on Kirgisian neljänneksi suurin kaupunki[4]. Asukkaista oli vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan 67,7 prosenttia kirgiisejä, 18,6 prosenttia venäläisiä, 3,8 prosenttia uiguureja, 3,3 prosenttia uzbekkeja, 1,8 prosenttia tataareja, 1,4 prosenttia dungaaneja, 1,1 prosenttia kazakkeja ja 1,0 prosenttia kalmukkeja[5].
Kaupungissa on elintarvike-, kevyttä ja konepajateollisuutta. Sen koillispuolella sijaitsee lentoasema. Matkaa Balyktšyn rautatieasemalle on maanteitse 219 ja järven kautta 184 kilometriä.[1]
Karakolissa toimii Ysyk-Kölin yliopisto sekä muita korkeakouluja ja ammattioppilaitoksia. Kulttuurilaitoksia ovat teatteri ja kotiseutumuseo. Nähtävyyksiin kuuluvat puinen moskeija, kirkko ja muut historialliset rakennukset.[1] Kaupunki on suosittu matkailukohde, joka houkuttelee kävijöitä varsinkin alueen retkeily-, vuorikiipeily- ja hiihtomahdollisuuksilla[6].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 Kyrgyzstan. Uluttuk entsiklopedija: 4-tom, s. 116–117. Biškek: Kyrgyz entsiklopedijasy bašky redaktsijasy, 2012. ISBN 978-9967-14-104-9
- ↑ Tšislennost postojannogo naselenija oblastei, raionov, gorodov, aiylnyh aimakov i aiylov (sjol) Kyrgyzskoi Respubliki Natsionalnyi statistitšeski komitet Kyrgyzskoi Respubliki. Viitattu 2.4.2026.
- 1 2 Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 20, s. 545. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1975.
- ↑ Kyrgyzstan City Population. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ Perepis naselenija i žilištšnogo fonda Kyrgyzskoi Respubliki 2009 goda. Kniiga III (v tablitsah). Regiony Kyrgyzstana: Issyk-Kulskaja oblast Natsionalnyi statistitšeski komitet Kyrgyzskoi Respubliki. Arkistoitu 10.8.2011. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ Mitchell, Laurence: Kyrgyzstan: the Bradt Travel Guide, s. 171–172. Chalfont St Peter: Bradt Travel Guides, 2015. ISBN 978-1-84162-856-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karakol Wikimedia Commonsissa
