Kapitan Bukajev
| Kapitan Bukajev | |
|---|---|
| Aluksen laji | Jokijäänmurtaja |
| Rakennustelakka | Wärtsilä, Helsinki |
| Rakennusnumero | 418 |
| Tilattu | 16. toukokuuta 1975 |
| Kölinlasku | |
| Vesillelasku | 22. maaliskuuta 1978 |
| Luovutus | 29. syyskuuta 1978 |
| Suurin pituus | 77,60 m |
| Suurin leveys | 16,30 m |
| Syväys | 3,25 m |
| Uppouma | 2 240 t |
| Akseliteho | 3 300 kW |
| Nopeus | 14 solmua (26 km/h) |
| Miehistö | 28 |
Kapitan Bukajev on venäläinen jokijäänmurtaja. Se on yksi kuuden murtajan sarjasta, joka on tarkoitettu toimimaan Volgan ja Itämeren välisellä vesireitillä sekä Siperian joilla. Avoveden aikana murtajat toimivat hinaus- ja pelastusaluksina. Laivan nimi esiintyy myös muodossa Kapitan Bukayev. Murtajan sisaralukset ovat Kapitan Tšetškin (1977), Kapitan Plahin (1977), Kapitan Tšadajev (1978), Kapitan Krutov (1978) ja Kapitan Zarubin (1978).
Kapitan Bukajevin koneisto on dieselsähköinen ja sen dieselteho on 4 650 kilowattia ja akseliteho 3 300 kilowattia. Aluksessa on kolme Wärtsilä-Vaasa 12V22 -dieselmoottoria, kolme potkuria ja kolme peräsintä. AEG:n valmistamat potkurimoottorit toimivat tasavirralla ja niitä syötetään tyristorisiltojen kautta. Koneisto toimii voimalaitosperiaatteella, jossa pääkoneet tuottavat kaiken tarvittavan sähkötehon, joten apukoneita murtajassa ei ole. Konehuone on miehittämätön. Jäissäkulkua helpottamassa on Wärtsilän ilmapuhallusjärjestelmä ja siltojen alittamiseksi mastot, tutkamastot ja antennit voidaan kääntää alas.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Navigator 1978:1 s. 46–47 ja 1978:10 s. 7