Kantasammakot

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kantasammakot
Koskisammakko (Leiopelma hochstetteri)
Koskisammakko (Leiopelma hochstetteri)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Sammakkoeläimet Amphibia
Lahko: Sammakot ja konnat Anura
Alalahko: Archaeobatrachia
Heimo: Kantasammakot
Leiopelmatidae
Mivart, 1869
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kantasammakot Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kantasammakot Commonsissa

Kantasammakot[1] (Leiopelmatidae) on sammakoihin kuuluva heimo, johon kuuluu ilmeisesti vain neljä lajia. Kyseisiä sammakkoeläimiä tavataan ainoastaan Uudessa-Seelannissa.

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kantasammakot kuuluvat alkukantaisimpiin nykyisin elossa oleviin sammakoihin ja niillä on ne monista muista sammakoista poikkeavia piirteitä. Kantasammakoilta puuttuvat tärykalvo, sekä äänirakko ja jälkimmäisen puuttumisen takia ne eivät myöskään kurnuta. Häirittynä ne saattavat kuitenkin päästää hiljaisia vingahduksia. Kantasammakot eivät käytä kieltään hyönteisten saalistamisessa, vaan nappaavat ne suullaan. Ne eivät myöskään kude veteen, vaan muihin kosteisiin paikkoihin. Tästä syystä poikaset kuoriutuvat vasta toukkavaiheen jälkeen, kun taas monien muiden sammakoiden toukat kuoriutuvat ja viettävät toukkavaiheensa vedessä.[2]

Kantasammakoiden erikoisuus on niiden "ylimääräinen" nikama sekä lihas, joka mahdollistaa hännän liikuttamisen. Samat ominaisuudet on myös Ascaphidae-heimoon kuuluvilla, joita tavataan ainoastaan Pohjois-Amerikassa.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahta kantasammakkolajia (koskisammakko ja L. archeyi) tavataan Uuden-Seelannin Pohjoissaarella. Stephensaartensammakkoa tavataan vain Stephen-saarella ja L. pakekaa tavattiin alun perin vain Maud-saarella, joskin niitä on sittemmin istutettu suojelusyistä muualle. Kolme tunnettua sukupuuttoon kuollutta kantasammakkolajia ovat L. auroraensis, L. markhami ja L. waitomoensis. L. waitomoensis tunnetaan vain Pohjoissaarelta, L. markhamin jäännöksiä on löydetty Pohjoissaarelta ja Eteläsaarelta ja L. auroraensis tunnetaan vain yhdestä luolasta Eteläsaarelta löydetyistä jäännöksistä.[2]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kantasammakkoja uhkaa Batrachochytrium dendrobatidis-sienitauti, joka L. archeyi-yksilöissä vuonna 2001 kantojen romahtamisen jälkeen. Sienitauti on vaikuttanut sammakkokantoihin myös muualla maailmassa ja Uuteen-Seelantiin se on levinnyt todennäköisesti lemmikeiksi maahan tuotujen sammakoiden mukana. Tulokaslajeista myös rottien tiedetään syövän joskus kantasammakkoja. Muiden sammakkolajien tulo Uuteen-Seelantiin tulokaslajeina on pyritty estämään, koska ne saattaisivat kilpailla kantasammakkojen kanssa elintilasta. Toinen uhka kantasammakoille on elinympäristöjen tuhoutuminen metsähakkuiden ja jopa teidenrakentamisen takia. Viime vuosisatojen aikana kantasammakkojen esiintymisalue onkin pienentynyt huomattavasti. Ilmastonmuutos saattaa myös olla uhka tulevaisuudessa. Kantasammakkojen vahingoittaminen ja luonnosta kerääminen on ollut laitonta vuodesta 1921. Yksittäisillä saarilla alun perin tavattuja kantasammakkolajeja on istutettu muille saarille ja L. archeyi-lajin yksilöitä kasvatetaan tarhaolosuhteissa siltä varalta, että luonnonvarainen kanta häviää esimerkiksi sienitautien takia.[3]

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuuttoon kuolleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mikko's Phylogeny Archive
  2. a b c Paddy Ryan: Frogs - Frogs in New Zealand Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 4.5.2017.
  3. Paddy Ryan: Frogs - Threats and conservation Te Ara - the Encyclopedia of New Zealand. Viitattu 4.5.2017. (englanniksi)