Kantakirjakonsulentti
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Kantakirjakonsulentti oli aiemmin Suomessa hevoskasvatuksen neuvonta- ja valvontaviranomainen.
Konsulentti 1920-luvun Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtion palveluksessa oli viisi kantakirjakonsulenttia hevoshoidon edistämistä ja hevosjalostustyön valvomista varten. Suomi oli jaettu konsulenttien kesken viiteen piiriin.[1]
Kantakirjakonsulenttien tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kantakirjakonsulenttien tehtäviin kuului:[L 1]
- toimia asianomaisten lautakuntien varapuheenjohtajana valtion toimeenpanemissa ja konsulentin piiriin kuuluvissa yleisissä orinäyttelyissä, kantakirjaanottotilaisuuksissa ja kilpa-ajoissa;
- toimia asianomaisten lautakuntien puheenjohtajana hevosjalostusliittojen hänen piirissään toimeenpanemissa kantakirjanäyttelyissä ja kantakirjaanottotilaisuuksissa;
- toimia tammakantakirjanpitäjänä piirissään sekä vuosittain lähettää maataloushallitukselle täydelliset luettelot vuoden kuluessa hänen piirissään kantakirjaan merkityistä tammoista sekä muita tietoja;
- vuosittain, ennen helmikuun loppua, antaa maataloushallitukselle kertomus toiminnastaan edellisenä vuonna;
- suorittaa maataloushallituksen hänelle antamat tehtävät; sekä
- olla läsnä piirinsä hevosjalostusliittojen vuosikokouksissa, avustaa liittoja ja niihin kuuluvia yhdistyksiä näiden toiminnassa, pitää esitelmiä sekä antaa yksityisten tilauksesta neuvoja siitoseläinten valinnassa ja muissa hevoshoitoon kuuluvissa asioissa.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hakkila, Esko (toim.): ”Konsulentti”, Lakiasiain käsikirja, s. 393. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.
Lakiviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Asetus kantakirjakonsulenttien asettamisesta (5.7.1918)