Kansainvälinen vastauskuponki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kansainvälinen vastauskuponki, myönnetty Saksasta 1992.

Kansainvälinen vastauskuponki (ransk. coupon-réponse international, CRI; engl. international reply coupon, IRC) on Maailman Postiliiton (UPU) vuonna 1907 käyttöönottama lipuke CN 01, joka käy alimman painoluokan postimaksuksi lentopostikirjeelle minne tahansa maailmassa lähes jokaisessa maassa. Kansainvälistä vastauskuponkia käytetään, kun lähettäjä haluaa maksaa vastaanottajan puolesta vastauksen postimaksun, mutta lähettäjällä ei ole käytettävissään vastaanottajan maan postimerkkejä tai muita postimaksuvälineitä. Lipuke leimataan sitä ostettaessa ja lipuketta lunastaessa se leimataan uudestaan ja vaihdetaan postimerkkeihin tai muuhun postimaksumerkintään.

Kansainvälinen vastauskuponki näyttää samalta kaikkialla maailmassa. Kupongit erottaa toisistaan vain ranskankielinen maan nimi ja maatunnus kupongin etupuolella sekä yksilöity sarjanumero kääntöpuolella.

Alkuperäinen vastauskuponki ei sisältänyt mainintaa lentopostista, sillä ensimmäiset kupongit painettiin sata vuotta sitten. Myöhemmin vastauskuponkiin lisättiin maininta erityisesti lentopostista, ja 2000-luvun alussa kuponkien voimassaoloaika alettiin painaa vastauskuponkeihin. Aiemmin painetut kupongit ovat voimassa toistaiseksi, esimerkiksi malli "Beijing 2" oli voimassa vuoden 2009 loppuun asti, ja sitä seuraava "Nairobi" vuoden 2013 loppuun. Nykyinen malli, jonka teema on "Elämän vesi" ja joka on tsekkiläisen artistin ja graafisen suunnittelijan Michal Sindelarin työtä, julkaistiin 2013 ja on voimassa vuoden 2017 loppuun.[1] Vaikka muut viestintävälineet ovat vähentäneet kirjepostin määrää, ei kansainvälistä vastauskuponkia olla kuitenkaan lakkauttamassa.

Kansainvälisen vastauskupongin hinnassa on pieniä maakohtaisia eroja. Suomesta ostettaessa kansainvälinen vastauskuponki maksaa 2,30 euroa ja se lunastetaan 1,30 euron postimerkillä (2016).[2]

Ponzi-huijaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Ponzi-huijaus käytti hyväkseen järjestelmää, koska oli mahdollista tehdä voittoa eri maiden erisuuruisten postimaksujen ansiosta. Jos joku lähetti rahaa Italiaan ja siellä ostettiin edullisesti IRC, joka lähetettiin sitten Yhdysvaltoihin, niin samaa kuponkia vastaan saatiin vaihdettua suuremman summan edestä postimerkkejä kuin mistä lähtömaassa oli maksettu. Tämän järjestelmän ansiosta Charles Ponzi väitti olevan mahdollista tehdä täysin laillisesti järjestelmän heikkoutta hyväksi käyttäen jopa yli 400 prosentin voittoa kulujen jälkeen, kun vain oli tarpeeksi asiamiehiä hoitamassa muiden sijoituksia. Huijaus kesti puoli vuotta ennekuin se romahti.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.