Kalevankartano

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalevankartano
Kalevankartano maaliskuussa 2013.
Kalevankartano maaliskuussa 2013.
Osoite Tirolintie 7
Sijainti Alppila, Oulu
Koordinaatit 65°02′06.4″N, 025°27′46.1″E
Valmistumisvuosi 1942[1]
Suunnittelija Grys ja Macher[1]
Omistaja Oulun kaupunki
Julkisivumateriaali puu ja luonnonkivi
Kerrosala 1 018 m²[2]
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kalevankartano on ainoa rakennus, joka on jäänyt jäljelle Oulussa nykyisen Alppilan alueella sijainneesta saksalaisen SS-vuoristodivisioonan rakennuttamasta varuskunta-alueesta, niin sanotusta Pikku Berliinistä.[3][1] Rakennus toimi Tuiran paloasemana vuodet 1965–2013. Kalevankartanoksi rakennus nimettiin Pohjolan Karjalaisseurojen piirin puheenjohtajan Martti Kokon ehdotuksen mukaan piirin hankittua rakennuksen toimitilakseen vuonna 1949[4].

Saksan armeija rakensi silloiselle Tuiran alueelle 6. SS-vuoristodivisioona Nordin huolto- ja koulutuskeskuksen, viralliselta nimeltään Nachschub kommandantur der Waffen SS-Finnland. SS-Stützpunkt IV. Kalevankartano rakennettiin keskuksen upseerikerhoksi, jossa oli majoitushuoneita, ravintola ja elokuvateatteri.[5] Alppilan kaupunginosa on nimetty myös alppijääkäreiksi kutsuttujen saksalaisjoukkojen mukaan[3].

Pohjolan Karjalaisseurojen piiri osti Kalevankartanon toimitilakseen Suomen puolustusministeriöltä helmikuussa 1949. Piiri maksoi rakennuksesta 3,5 miljoonaa markkaa. Talkoovoimin rakennusta kunnostettiin ja muutettiin "karjalaiseen henkeen" sopivaksi, ja toiminta kartanossa pääsi alkamaan maaliskuun lopulla 1949. Tiloissa järjestettiin juhlia ja esityksiä, rakennusta vuokrattiin myös muille yhteisöille. Elokuvasalissa toimi Bio Erika. Kesäisin kartanossa toimi yleinen kesäkahvila. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi seura myi Kalevankartanon Oulun kaupungille 1952.[4]

Oulun kaupunki perusti Tuiran paloaseman Kalevankartanoon vuonna 1965. Tuolloin rakennuksen elokuvateatteri muutettiin autohalliksi.[6] Kalevankartano toimi paloasemana vuoteen 2013 asti, jolloin Tuiran paloaseman henkilöstö ja kalusto siirtyivät uudelle Ruskonselän paloasemalle[7]. Koska kaupungin hallintokunnilta ei ole löytynyt rakennukselle käyttöä aikoo Oulun kaupunki myydä tyhjentyneen Kalevankartanon. Rakennukseen on ehdotettu muun muassa sotamuseota, kulttuuritaloa ja päihdeongelmaisten päiväkeskusta.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pulkkinen, Jonna ja Peura, Pekka: Paloasema muistuttaa Pikku-Berliinistä. Kaleva, 19.11.2006, s. 5. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. ISSN 0356-1356. Kaleva kokoteksti Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston tietokannassa.
  2. Tirolintie 7, Kalevankartano 2014. Oulun kaupunki. Viitattu 18.6.2014.
  3. a b Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia V, s. 469–473, 513. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1982. ISBN 951-9234-02-0.
  4. a b Kemppainen, Karoliina: ”2.1.2. Kalevankartano henkisiä harrastuksia ja repiviä riitoja”, "Olkaamme veljiä vieraalla maaperällä", s. 44–48. Suomen ja Skandinavian historian pro gradu -tutkielma. Oulu: Oulun yliopisto, 2013. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 18.6.2014).
  5. Roudasmaa, Stig: Oulun varuskunnan historia, s. 183–185. Studia Historica Tomus VII. Oulun Historiaseura, 1981. ISBN 951-95713-0-2.
  6. Manninen, Turo: Oulun kaupungin historia VI, s. 228. Jyväskylä: Gummerus, 1995. ISBN 951-9234-48-9.
  7. Ruskonselän paloasema on otettu käyttöön. Oulu-lehti, 1.3.2013. Oulu: Joutsen Media Oy. ISSN 1236-7524. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.6.2014.
  8. Ervasti, Antti: Alppitalolle uutta käyttöä. Kaleva, 20.5.2013. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. ISSN 0356-1356. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]