Katarina Peltola
Katarina Peltola, aiemmin Kaisa Peltomäki, myös Kiikerin Kaisa ja Haka-Kaisa (21. kesäkuuta 1804 Jalasjärvi – 30. kesäkuuta 1870 Ilmajoki) toimi suomenkielisen koulun pitäjänä 35 vuotta.[1]
Peltolan vanhemmat olivat uudisasukas Juhani Antinpoika Peltomäki ja Juliana Tuomaantytär, hän syntyi viisilapsisen perheen kolmantena tyttärenä. Peltola muutti Ilmajoelle 1833, kun taas hänen äitinsä mainitaan kuolleen ns. loisleskenä 1846 eli uudistilalle ei Peltolan isän kuoltua löytynyt jatkajaa. Peltola oppi lukemaan varhain ja sai rippikoulusta hyvän osaamisensa palkinnoksi Raamatun. Vaikka hänellä ei ollut käytännön mahdollisuuksia jatkaa koulunkäyntiään, hän ei silti päätynyt piiaksi eikä myöskään mennyt naimisiin. Sen sijaan hän hoiti ystävänsä torpparin vaimon Leena Korpikosken lapsia ja opetti heitä lukemaan Kiikerin kylässä Ilmajoen Könnin alueella. Vähitellen hän sai opetettavakseen muitakin lapsia, enimmillään heitä oli jopa nelisenkymmentä samalla kerralla. Ilmajoen seurakunnan kirkkoherra, rovasti Carl Rudolf Forsman (1802-1882) otti Peltolan avuksi kouluopetuksen järjestämisessä 1852. Yhteensä Peltolan koulunpito kesti noin 35 vuotta. Piispalta hän sai elinaikanaan Raamatun huomionosoituksena työstään. Suomen Naisyhdistys noteerasi hänet matrikkelissaan 1896 jo edesmenneenä, mutta oman aikansa edelläkävijänä. Vastaavanlaiset koulut yleistyivät 1800-luvulla lähinnä vain kaupungeissa ja ruotsinkielisinä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Anneli Mäkelä-Alitalo: Peltola, Katarina (1804-1870). Suomen Kansallisbiografia. Osa 7. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Sivut 610-611.
|
