Kaino Niemeläinen

Kaino Eino Niemeläinen (20. lokakuuta 1888 Joensuu - 1977) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat saarnaaja Heikki Niemeläinen ja Sofia Stockman: Hänet vihittiin ensimmäisen kerran avioliittoon vuonna 1921 Ester Sofia Muittarin kanssa (kuoli 1961) ja toisen kerran vuonna 1963 Rauna Lempi Irene Jurmen kanssa. Kauppaneuvos Armas Niemeläinen oli Kaino Niemeläisen veli.

Opinnot

Hän kävi kansakoulun ja suoritti Jyväskylän kauppalaisseuran toimeenpanemilla iltakursseilla keski- ja kauppakoulukurssin vuosina 1906–1908 sekä suoritti vuonna 1925 yksityisesti kahdeksannen luokan Helsingin suomalaisessa reaalilyseossa. Hän kävi hyökkäysvaunukurssin vuonna 1922 ja kaasunsuojelukurssin vuonna 1923. Sotakorkeakoulun yleisen osaston hän suoritti vuosina 1925–1927.

Jääkäriaika

Jääkäripataljoona 27:n 3. komppania.

Tämä Joensuulainen liikeapulainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 3. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti sotakoulun B-kurssin Libaussa vuonna 1917.

Suomen sisällissota

Katso myös: Suomen sisällissota

Niemeläinen astui Suomen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918 vänrikiksi ylennettynä. Takaisin Suomeen hän palasi 3. maaliskuuta 1918 aselaiva S/S Virgolla Vaasaan. Vaasasta hänet komennettiin ensin joukkueenjohtajaksi yliluutnantti Gunnar von Hertzenin hiihto-osastossa ja tämän haavoituttua 17. maaliskuuta 1918 Niemeläinen nousi osaston päälliköksi. Hänet määrättiin 30. maaliskuuta 1918 alkaen Porin rykmentin I pataljoonan 1. komppanian päälliköksi. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Anttooran-Pastuskerin akselilla, Suodenniemellä ja Harjakankaalla sekä Porissa ja rykmentin etenemiseen Kokemäen kautta Tyrväälle ja Toijalaan.

Sisällissodan jälkeinen aika

Niemeläinen siirrettiin sisällissodan jälkeen 27. heinäkuuta 1918 alkaen Suomen valkoisen kaartin 4. komppanian, josta hänet siirrettiin edelleen 29. elokuuta 1918 alkaen 5. komppanian päälliköksi. Armeijasta Niemeläinen erosi 2. huhtikuuta 1919 ja liittyi Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan, missä hän toimi 1. rykmentin adjutanttina. Retkikunnalla hän osallistui taisteluihin Aunuksenkaupungissa, Alavoistella, Tuuloksessa ja Viteleessä. Sotaretkeltä palattuaan hän astui armeijan palvelukseen 12. joulukuuta 1919 ja hänet sijoitettiin Suomen valkoisen kaartin 9. komppanian ja josta hänet siirrettiin 16. huhtikuuta 1921 alkaen komppanianpäälliköksi 8. komppanian. Hän hoiti eri vuosina useasti myös pataljoonan komentajan viransijaisuuksia. Suomen Valkoisesta kaartista hänet siirrettiin 6. joulukuuta 1925 alkaen talouspäälliköksi Porin rykmenttiin, josta hän palasi takaisin Suomen Valkoiseen kaartiin 28. huhtikuuta 1927 ja hänet nimitettiin kaartiin II pataljoonan komentajaksi. Pataljoonan komentajan tehtävästä hänet komennettiin 1. syyskuuta 1927 – 10. syyskuuta 1928 väliseksi ajaksi yleisesikuntaupseeriksi 1. Divisioonan esikuntaan. Hänet määrättiin 29. kesäkuuta 1928 alkaen Suomen valkoisen kaartin komentajan apulaiseksi ja siirrettiin 1. heinäkuuta 1933 alkaen päälliköksi Kokemäen sotilaspiiriin, minkä nimi muutettiin myöhemmin Porin sotilaspiiriksi. Tehtävässä hän toimi vuoteen 1938 saakka, jonka jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan komentajaksi Porin Rykmenttiin, jossa hän palveli talvisotaan saakka.

Talvi- ja jatkosota

Niemeläinen osallistui talvisotaan Jalkaväkirykmentti 11:n komentajana 7.12.1939 asti ja myöhemmin Viipurin Vartiopataljoonan komentajana. Välirauhan aikana hän toimi Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirin esikuntapäällikkönä ja myöhemmin pataljoonan komentajana 3. Prikaatissa. Jatkosodan puhjettua Niemeläinen komennettiin pataljoonan komentajaksi Jalkaväkirykmentti 3:een, josta hänet siirrettiin vuonna 1942 Itä-Savon sotilasläänin komentajaksi ja edelleen päälliköksi Jalkaväenkoulutuskeskus 5:een. Vuonna 1943 hänet siirrettiin niin ikään päälliköksi Jalkaväenkoulutuskeskus 22:een, missä hän toimikin sodan loppuun saakka. Sotien jälkeen hän työskenteli yksityisopettajana eri aineissa Hyvinkäällä vuoteen 1955 saakka.

Luottamustoimet

Niemeläinen oli perustamassa Jyväskylän Kisatoverit-nimistä voimistelu- ja urheiluseuraa vuonna 1912 ja kuului sen johtokuntaan jäsenenä vuosina 1912–1916. Hän oli myös perustamassa Jyväskylän Uimaseuraa ja kuului sen johtokuntaan jäsenenä vuosina 1914–1916. Hän toimi Suomen valkoisen kaartin kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1923 ja 1925 ja oli sisäpalvelusohjesääntökomitean jäsenenä vuonna 1927.

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer l. lokakuuta 1916 Gruppenführer 25. joulukuuta 1917 Vänrikki 11. helmikuuta 1918 Luutnantti 23. huhtikuuta 1918 Kapteeni 16. toukokuuta 1920 Majuri 6. joulukuuta 1925 Everstiluutnantti 6. joulukuuta 1933 Yleisesikuntaupseerin arvonimi 19. joulukuuta 1930		Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkki Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Aunuksen vapaussodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

Lähteet

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.