Kaarina Paajatar
Kaarina Paajatar (Paajanen) (1715 Joroinen – 4. syyskuuta 1779 Juva) oli piika. Hän työskenteli 46 vuotta mutta ennätti kuolla ennen kuin ehti ottaa vastaan hopeisen kaulaketjun Isänmaallisen Seuran palkintona pitkästä työurastaan.[1]
Paajattaren isä oli sotilas, joka kuoli pian tyttärensä syntymän jälkeen. Hänen äitiään ei tiedetä. Paajatar sai oleskella välillä veljensä luona mutta joutui aloittamaan työnteon jo hyvin varhain. Hän oli ensin kapteeni Svartin palkkaama paimen ja sitten hänen taloudessaan palvelijana eli piikana.
Neljän osin säätyläisen isännän jälkeen Paajatar päätyi maisteri Henrik Poppiuksen (1721–1786) palvelukseen, josta tuli Juvan kirkkoherra vuonna 1775 ja joka oli rovasti ja myös sahanomistaja. Paajatar seurasi Poppiuksen perhettä Joroisista Pieksämäelle ja edelleen Juvalle. Paajattaren oltua palvelijana Poppiuksella yli 30 vuotta ja yhteensä 46 vuotta hänelle haettiin vuonna 1779 palkintoa Isänmaalliselta Seuralta. Hän oli tuolloin edelleen Poppiuksen vaimon Katarina Nylanderin palvelija.
Paajatar kuoli kuitenkin syyskuussa 64-vuotiaana halvaukseen, ennen kuin palkinnoksi tarkoitettu hopeinen kaulaketju ehti Juvalle Tukholmasta. Se palautettiin, mutta seura halusi korvauksena antaa viisi riksiä lähimmälle sukulaiselle. Sellaiseksi ilmoittautui veljenpoika, rakuuna Pekka Paajanen Joroisten Kotkalahden kylästä. Paajanen otti vastaan tätinsä kautta saadun summan syksyllä 1780 Juvalla onnistuttuaan vakuuttamaan Poppiukset sukulaisuudestaan.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Anneli Mäkelä-Alitalo: Paajatar, Kaarina (1715-1779). Suomen Kansallisbiografia. Osa 7. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Sivu 403.
|
