KNM Æger (1936)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Norjan laivaston Sleipner-luokan hävittäjästä. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
KNM Æger
Æger
Æger
Aluksen vaiheet
Rakentaja Hortenin laivastontelakka, Horten, Norja
Laskettu vesille 25. elokuuta 1936
Palveluskäyttöön 1936
Poistui palveluskäytöstä Saksan ilmavoimien tuhoama 9. huhtikuuta 1940
Tekniset tiedot
Uppouma 735 t
Pituus 74,30 m
Leveys 7,75 m
Syväys 4,15 m
Koneteho 12 500 hv
Nopeus 32 solmua
Miehistöä 72 (rauhan aikana)
83 (sodan aikana)
Aseistus
Aseistus 3 × 100 mm tykkiä
1 × Bofors 40 mm/L60 -ilmatorjuntatykki
2 × Colt 12,7 mm -ilmatorjuntakonekivääri
2 × 533 mm torpedoputkea
4 × syvyyspomminheitintä

KNM Æger oli Norjan laivaston Sleipner-luokan hävittäjä, joka osallistui toisessa maailmansodassa Norjan puolustukseen Saksan hyökättyä maahan huhtikuussa 1940.

Alus oli Norjan laivaston ensimmäinen alus, joka kohtasi Saksan laivaston maihinnousuosastot huhtikuussa 1940 sen pysäyttäessä Stavangerin edustalla saksalaisen rahtialus Rodan.

Alus tilattiin Hortenin laivastontelakalta, missä köli laskettiin telakkanumerolla 122. Alus laskettiin vesille 25. elokuuta 1936 ja otettiin palvelukseen vielä samana vuonna.

Toisen maailmansodan alkaessa Æger kuului 2. meripuolustusalueen 2. hävittäjäviirikköön, jonka tehtävänä oli suojata Vestlandetin ja Trøndelagin välistä rannikkoa.

Alus oli Stavangerissa ankkurissa, kun sille nousi 9. huhtikuuta 1940 aamulla noin kello 10 tulliupseeri kertoen epäilyistään saksalaisen 6 780 tonnin rahtialus Rodan suhteen. Rahtialus oli ankkuroituna lähellä Ullsnesiä ja epäiltiin sen lastina olevan jotain muuta kuin 7 000 tonnia koksia kuten rahtikirjoissa ilmoitettiin. Saksalaisalus ui liian korkealla niin raskaaseen lastiin nähden ja lisäksi laivan miehistön ilmoituksen mukaan lasti toimitettaisiin norjalaiselle Sigval Bergesenille, joka ei tullimiesten ilmoituksen mukaan koskaan aikaisemmin ollut vastaanottanut koksia.

Tilanteen ollessa epäselva Ægerin päällikkö Nils Larsen Bruun päätti tarkastaa asian. Rahtialuksen löydyttyä Byfjordista läheltä Stavangeria Bruun lähetti viestin rahtialukseen nousemisesta, jolloin rahtialuksen päällikkö kieltäytyi toimenpiteestä. Bruun päätti upottaa rahtialuksen. Saksalaisen miehistön poistuttua aluksesta Æger ampui rahtialuksen kummankin puolen vesirajaan yhteensä 25 kappaletta 100 millimetrin kranaattia upottaen sen.[1]

Saksan ilmavoimien koneet hyökkäsivät pian tapahtuman jälkeen Ægerin kimppuun, mikä oli samalla ensimmäinen merkki aluksen miehistölle Saksan aloittamasta hyökkäyksestä. Kolme kymmenestä aluksen yllä olleista pommituslentorykmentti 4:n III lennoston Junkers Ju 88 -pommikoneesta aloitti matalahyökkäyksen alusta vastaan, jolloin aluksen ilmatorjunta ampui alas kaksi hyökkääjistä samalla kuin alus väisteli putoavia pommeja. Aluksen keskilaivaan osui yksi 250 kilogramman pommi, joka nosti kantta ja tuhosi kummankin kyljen sekä pysäytti aluksen. Seitsemän miehistönjäsentä sai surmansa, yksi haavoittui kuolettavasti ja kolme lievästi. Loput seitsemän pommikoneista aloittivat hyökkäyksensä, jolloin toinen pommi osui aluksen mastoon räjähtämättä. Kolmas pommi osui jälleen keskilaivaan räjähtämättä. Lisäksi hyökkääjät tulittivat paikallaan kelluvaa alusta konekiväärein.[1]

Aluksen ilmatorjunta-aseiden tuhouduttua Bruun käski miehistön jättää aluksen, jolloin elossa olleet 57 miestä nousivat maihin kärsimättä lisää tappioita[1]. Saksalaisten vallattua Stavangerin ja läheisen Solan lentokentän Bruun käski miehistönsä hajaantua ja pyrkiä miehittämättömille alueille jatkamaan taistelua.

Aluksen hylky ajautui maihin lähellä Hundvågia, jossa se oli ihmetyksen aiheena romuttamiseensa saakka. Saksalaiset siirsivät toukokuussa rannikkotykistölle kaksi aluksen kolmesta 100 millimetrin tykistä ja elokuussa kolmannen. Tykit asennettiin Grødeimhammereniin Stavangerin pohjoispuolelle suojaamaan satamaa.

Upotetun Rodan lastina oli ollut raskaita ilmatorjuntatykkejä, jotka oli ollut tarkoitus asentaa Solan lentokentän suojaksi valtaamisen jälkeen. Tykkien tuhouduttua kenttä jäi taisteluiden aikana suojattomaksi.

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)